Kihti -testissä patologi tutkii potilaan näytteen virtsahappotasojen tarkistamiseksi. Lääkäri voi myös pyytää röntgenkuvia potilaan varpaista tarkistaakseen kihtiin liittyvien vammojen merkkejä ja voi myös suorittaa fyysisen tarkastuksen. Testitulokset eivät aina ole vakuuttavia. Lääkäri voi päättää hoitaa sairautta, kuten kihtiä, vaikka testi ei määrittäisi kategorisesti, että potilaalla on tämä nivelsairaus.
Paras kihti -testi on nivelnesteenäyte. Tässä testissä lääkäri pistää neulan varpaiden niveliin kerätäkseen nestenäytteen. Patologi voi tarkistaa siitä, onko kihtipotilaiden nivelissä havaittavia ilmaisevia virtsahappokiteitä. Leimahduksen aikana voi kuitenkin olla vaikeaa saada nestettä varpaasta, joten tämä testi ei ole aina mahdollista. Jos testi olisi liian kivulias tai potilaalla ei ole tarpeeksi nestettä, lääkäri voi suositella vaihtoehtoista kihtitestiä tai ehdottaa testaamista uudelleen tulevaisuudessa.
Toinen vaihtoehto on verikoe. Joillakin kihtipotilailla on kohonnut virtsahappopitoisuus veressä. On tärkeää olla tietoinen siitä, että korkeampi taso ei välttämättä tarkoita, että potilaalla on kihti, koska jotkut lääkkeet voivat muuttaa veren kemiaa. Sitä vastoin normaali tai matala taso ei tarkoita, että kihti ei ole läsnä, koska joillakin potilailla, joilla on kihti, on normaalit veritasot. Näin ollen tämä testi voi olla hyödyllinen, mutta ei kategorinen.
Röntgensäteet ovat hyödyllisiä kihti testinä potilailla, joilla on pitkälle edennyt sairaus. Krooninen kihti johtaa nivelen sisällä olevien rakenteiden eroosioon, ja tämä voidaan nähdä selvästi röntgenkuvissa. Lääkäri voi suositella tätä vaihtoehtoa potilaalle, jolla on ollut nivelkipua ja kihtiä. Mitään merkkejä näkyvästä vauriosta ei voi osoittaa, että potilaan tapaus on lievä tai uusi, joten se ei ole vielä aiheuttanut tarpeeksi vahinkoa näkyäkseen röntgensäteillä.
Menetelmästä riippuen kihti -testi voi aiheuttaa epämukavuutta ja ärsytystä. Nivelnesteenäyte voi olla hyvin tuskallista, koska varpaiden nivel on jo herkkä ja lääkärin on ehkä tutkittava neulalla puhdas näyte. Verikokeen tulisi olla suhteellisen kivuton, kunhan teknikolla on riittävä koulutus verinäytteiden ottamiseen. Röntgensäteiden ei pitäisi olla kivuliaita, vaikka joskus potilaan voi olla epämukavaa pysyä paikallaan oikeassa asennossa.