Kirjallisuustutkimus viittaa tieteelliseen, kriittiseen kirjallisuuden tutkimukseen, yleensä analyysitarkoituksiin. Se tehdään usein osana koulutusohjelmaa, kuten englanninkielinen tutkinto, mutta jotkut ihmiset haluavat vain opiskella kirjallisuutta itsenäisesti harrastuksen osana. Peruskirjallisuustutkimus voi tapahtua myös lukiossa, mutta useimmat opiskelijat eivät todellakaan aloita sukeltamista todelliseen kirjalliseen analyysiin vasta yliopistossa. Kirjallisuuden professoreille tämäntyyppinen tutkimus jatkuu yleensä koko uransa ajan, kun he julkaisevat tieteellisiä artikkeleita valitsemistaan aiheista. Monet yliopistot vaativat tätä professoreiltaan.
Kirjallisuustutkimuksen menetelmät ovat yleensä melko samanlaisia kaikkialla. Yksilö, joka haluaa tutkia tiettyä kirjallisuuden osaa, kuten tiettyä teemaa, kuvamateriaalia, luonnehdintatyyppiä jne., Muodostaa yleensä kysymyksen tästä ajatuksesta. On välttämätöntä, että kysymys on kiistanalainen, jotta voidaan tuottaa todella mielenkiintoinen, kannattava paperi. Sitten henkilö alkaa tutkia tutkimusta, joka on jo olemassa tästä aiheesta muilta tieteellisiltä tutkijoilta.
Useimmissa tapauksissa tutkija varmistaa, että hän tutkii ja vastaa kiistanalaisen asian kaikkiin puoliin kirjoittaessaan omaa kirjallisuustutkimustaan. On tietysti täysin mahdollista, että kukaan muu ei ole aiemmin kirjoittanut yhdestä tietystä ajatuksesta tiettyä kirjallisuutta varten; tässä tapauksessa tutkijan on löydettävä vastaavia esimerkkejä vastaavista ajatuksista tai muista vastaavista kirjallisuudesta. On myös yleinen käytäntö, että kirjallisuustutkijat vertaavat muutamia erilaisia teoksia keskenään; tämä voi olla saman tekijän tai eri tekijöiden eri teoksia.
Kirjallisuuden tarkastelu, kritiikki ja analyysi voivat olla pitkiä ja haastavia. Kirjallisuustutkimuksessa on välttämätöntä, että tutkija lisää omia ajatuksiaan tutkimukseen keräämiensä ensisijaisten ja toissijaisten lähteiden lisäksi. Jos tutkimus julkaistaan lopulta tieteellisessä lehdessä, teoksen on myös käytävä läpi pitkä vertaisarviointiprosessi. Tässä prosessissa tutkijan kollegat tarkastavat kappaleen ja antavat siitä kriittistä palautetta varmistaakseen, että pala on paras mahdollinen. Opiskelijoiden, jotka suorittavat tämän tyyppisen tutkimuksen, jota ei julkaista, ei tarvitse käydä läpi vertaisarviointiprosessia, vaikka jotkut opettajat kannustavat vertaisarviointeja luokkahuoneessa saadakseen oppilaat käytännössä kritisoimaan muiden työtä.