Hepatiitti on virusinfektion aiheuttama maksatulehdus ja -vamma. Maksatulehdusta aiheuttavia hepatiittivirusinfektioita on useita, mutta lääkärit ovat ensisijaisesti huolissaan hepatiitti B: stä ja hepatiitti C: stä, jotka voivat sekä aiheuttaa maksan vajaatoiminnan että kuoleman. Kumpikaan hepatiitin muoto ei ole hoidettavissa akuutissa muodossaan tai heti tartunnan jälkeen. Joillakin henkilöillä virusinfektio voidaan määrittää laboratoriokokeilla vasta lähes vuoden kuluttua tartunnasta. Krooninen hepatiittihoito koostuu viruslääkkeistä, rokotuksista muita hepatiittimuotoja vastaan, maksan toimintaa rasittavien aineiden välttämisestä, maksan toiminnan seurannasta, yleisten hyvinvointivinkkien harjoittamisesta ja-viimeisenä keinona-maksansiirrosta.
Monissa tapauksissa hepatiitin diagnoosi tehdään vasta vuosia infektion jälkeen, kun maksavaurio muuttuu oireiseksi. Tässä vaiheessa aloitetaan lääkitys kroonista hepatiittihoitoa varten viruskuorman ja jatkuvan maksavaurion vähentämiseksi. Hepatiitti B: tä varten määrätään joko interferoni -injektioita tai suun kautta otettavaa lamivudiinia. Hepatiitti C: n hoitoon käytetään erityyppisiä interferoneja yksin tai yhdessä ribaviriinin kanssa.
Merkittävä määrä kroonista hepatiittihoitoa edellyttää interferonihoidon sivuvaikutusten hoitoa tai rajoittamista. Interferoni voi aiheuttaa oireita, jotka matkivat flunssaa ja vähentävät luuytimen verihiutaleiden ja valkosolujen tuotantoa. Lääkkeen vaikutus verisolujen tuotantoon voi johtaa verenvuotoon ja hyytymishäiriöihin sekä heikentyneeseen immuunivasteeseen muihin bakteereihin tai viruksiin. Verikokeita tehdään usein näiden sivuvaikutusten arvioimiseksi. Kun määrätty hoitojakso on suoritettu viruksen vähentyneiden määrien mukaisesti, testit suoritetaan ajoittain sen määrittämiseksi, onko uudelleenhoito tarpeen.
Krooninen hepatiittihoito edellyttää myös sen varmistamista, että muut hepatiittityypit, joille potilas voi altistua, eivät aiheuta lisämaksavaurioita. Näin ollen rokotusta hepatiitti A: ta vastaan suositellaan hepatiitti B- ja C -potilaille, samoin kuin hepatiitti B -rokotusta niille potilaille, jotka kärsivät hepatiitti C: stä. Tällä hetkellä ei ole saatavilla rokotetta hepatiitti C: lle, D: lle tai E: lle.
Sen lisäksi, että kroonisen hepatiitin hoitoon kuuluu sen varmistaminen, etteivät muut hepatiittityypit vahingoita maksan enempää, potilaan koulutus on vältettävä alkoholia ja muita aineita, jotka voivat verottaa tai vahingoittaa tätä elintä. Myös asianmukaista ravintoa, liikuntaa ja mahdollisuuksien mukaan lepoa suositellaan. Maksansiirtoa – viimeistä keinoa – ei oteta huomioon, ellei potilaan maksa heikkene nykyisestä kroonisesta hepatiittihoidosta huolimatta.