20-luvun loppuun asti vammaisten kuljetusmahdollisuudet Yhdysvalloissa olivat melko rajalliset. Julkisilla liikennejärjestelmillä ei ollut velvollisuutta tehdä linja-autoistaan pyörätuolilla liikkuvia tai tarjota palveluita henkilöille, jotka eivät päässeet bussipysäkille.
Vuonna 1990 tilanne muuttui, kun Americans with Disabilities Act (ADA) hyväksyttiin. ADA vaati joukkoliikenneyrityksiä tarjoamaan majoitusta vammaisille. Osana tätä linja-autoissa ja pakettiautoissa oli oltava joko hissi tai ramppi, joka mahdollistaa pyörätuolissa olevien ihmisten ajamisen. Lisäksi jokaisessa bussissa piti olla vähintään kaksi paikkaa, joihin pyörätuoli voitiin kiinnittää. Jälkimmäisen vaatimuksen täyttämiseksi linja-autoissa ja junissa on usein istuimet, jotka voidaan taittaa ylös ja pois tieltä pyörätuolia varten.
ADA loi myös muita pakollisia kuljetusvaihtoehtoja vammaisille. Vuodesta 1990 lähtien kaikki Federal Transit Associationin (FTA) rahoittamat julkisen liikenteen yritykset ovat velvollisia tarjoamaan paratransit ihmisille, jotka eivät pääse bussipysäkille vammansa vuoksi. Paratransit määriteltiin aiemmin yksinkertaisesti joustaviksi kuljetuksiksi, kuten pakettiautot tai jaetut taksit, joissa ajoneuvot eivät kulkeneet tiettyä reittiä, vaan ottivat ja pudottivat ihmisiä sinne, missä niitä tarvittiin. Äskettäin tämä palvelu on kuitenkin määritelty uudelleen.
Paratransit on hyödyllinen vammaisille, koska pakettiautot pystyvät noutamaan matkustajia joustavuuteen ilman, että he kävelevät bussipysäkille. Monille vammaisille ihmisille käveleminen bussipysäkille ja takaisin tai siirto olisi vakava vaikeus. Vanhukset ja vammaiset vain varaavat ajan paratransit-palveluun hakemaan heidät kyytiin tarvittavana päivänä ja kellonaikana.
Valitettavasti monet vammaiset kamppailevat edelleen kuljetuksen kanssa. Liikkuminen bussipysäkille ja takaisin sekä yhteyksien luominen ovat usein vammaisille vaikeita, ja myös bussissa ajaminen pyörätuolissa voi olla haastavaa. Vaikka paratransit-palveluita mainostetaankin joustavuuden vuoksi, ne vaativat usein ajanvarauksen päiviä tai viikkoja etukäteen. Yleisön tietoisuus tällaisista esteistä kasvaa jatkuvasti monin paikoin, ja ajan myötä vammaisten kuljetuspalveluissa saattaa olla selvää parannusta.