Kunnianloukkauksella sinänsä tarkoitetaan sanoja, jotka vahingoittavat henkilön mainetta ilman tarvetta todistaa vahingon tapahtuneen. Sinänsä latinalainen termi, joka tarkoittaa “itsestään” tai “luonnostaan”. Tämäntyyppinen kunnianloukkaus voi tapahtua kirjallisesti tai suullisesti. Jos henkilö kirjoittaa halventavia lausuntoja toisesta henkilöstä, laki kutsuu sitä kunnianloukkaukseksi. Kun henkilö ilmaisee halventavaa kieltä suullisesti, laki pitää sitä panetteluna.
Tämän tyyppisessä tapauksessa laki olettaa vahingon, mikä poistaa kantajan tarpeen osoittaa vahingoittaneensa mainettaan. Jos esimerkiksi paikallinen sanomalehti väittää, että henkilö on hyväksikäyttänyt lasta seksuaalisesti, tämä lausunto vahingoittaa selvästi henkilön mainetta. Tämän seurauksena henkilön ei tarvitsisi todistaa, että lausunto vahingoitti hänen mainettaan tai asemaansa yhteisössä. Tämä ei estä sanomalehteä nostamasta mahdollisia puolustuksia syytteeseen, jos se haastetaan oikeuteen.
Laki tunnustaa neljää erilaista kunnianloukkausta sinänsä panettelutapauksissa. Ensimmäinen tyyppi on väite, että henkilöllä on sairaus; tämä luokka rajoittuu yleensä väitteisiin sukupuolitaudeista. Toinen tyyppi on lausunto siitä, että henkilö on tehnyt moraalisen karkean rikoksen, mikä tarkoittaa, että rikos oli erityisen ilkeä tai halveksittava, kuten raiskaus tai insesti. Henkilön, joka nostaa kanteen näiden ryhmien alle, ei tarvitse todistaa erityistä vahinkoa.
Kolmas kategoria panettelussa on lausunto siitä, että henkilö ei ollut siveellinen, mikä tarkoittaa, että hän ei ole neitsyt tai pidättäytyy yhdynnästä. Tätä on historiallisesti käytetty useimmiten naisiin viitaten. Henkilön, joka haastaa tämän luokan alle, ei myöskään tarvitse todistaa vahinkoa.
Viimeinen luokka on lausunto, joka vaikuttaa kielteisesti henkilön maineeseen hänen liiketoiminnassaan tai ammatissaan. Esimerkiksi kirjanpitäjä voi nostaa kanteen kunnianloukkauksesta sellaista vastaan, joka antaa suullisia lausuntoja siitä, että kirjanpitäjä on epärehellinen toiminnassaan tai häneltä puuttuu taito suorittaa tehtävänsä. Tällaisissa tapauksissa kunnianloukkauksen on liityttävä suoraan henkilön työhön.
Useimmat lainkäyttöalueet pitävät kunnianloukkausta sinänsä kunnianloukkauksena. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että henkilön tarvitsee vain todistaa, että vastaaja käytti halventavaa kieltä kantajaa kohtaan ja että vastaaja julkaisi sen jollakin tavalla. Tavallisen kantajan kunnianloukkaustapauksissa ei tarvitse todistaa vahingonkorvauksia, koska laki olettaa vahingon. Jos kantaja on julkisuuden henkilö tai asia koskee yleistä etua koskevaa asiaa, kantajan on ehkä todistettava muita seikkoja, mukaan lukien lausunnon virheellisyys ja vastaajan syy. Jotkut lainkäyttöalueet edellyttävät, että valittajien on todistettava erityisvahinko, jos kunnianloukkaus ei ole ilmeisesti kunnianloukkaus.