TIBC tarkoittaa raudan kokonaissidontakapasiteettia. Vaikka se ei ole ainoa tehty testi, sitä käytetään kehon rautapitoisuuden mittaamiseen. Se tilataan, jos raudan puute on mahdollista tai jos raudan ylikuormitus saattaa ilmetä. Menettelyä pidetään yksinkertaisena laboratoriotestinä. Se suoritetaan piirtämällä verinäyte suonesta ja analysoimalla se laboratoriossa.
On tärkeää ymmärtää, että raudan kokonaissitomiskyky ei ole raudan pitoisuus veressä. Tämä mittaus saadaan seerumin rautatesteistä. Veressä rautaa kuljettaa proteiinin transferriini. TIBC mittaa kuinka hyvin proteiini sitoutuu rautaan. Yleensä sekä seerumin rautatesti että raudan kokonaissitomiskapasiteetti määrätään tarkkaan rautapitoisuuden mittaamiseen.
Normaali raudan sitoutumiskapasiteetti on 240-450 mikrogrammaa desilitraa kohti (mcg/dl). Jos raudan pitoisuus veressä on normaalia alhaisempi, TIBC on normaalia korkeampi. Jos raudan määrä veressä on normaalia suurempi, TIBC on normaalia pienempi.
Epänormaaleihin tuloksiin on useita syitä. Kohonnut TIBC ja alhainen raudan määrä johtuvat yleensä anemiasta. Jos potilaalla on anemian oireita, kuten heikkoutta, päänsärkyä ja väsymystä, TIBC tilataan yleensä. Raudan määrä kehossa voi myös laskea raskauden lopussa, ja testiä voidaan suositella. Normaalia korkeammat rautapitoisuudet, jotka aiheuttavat alhaisen TIBC: n, voivat johtua sairauksista, kuten maksasairaudesta, sirppisoluanemiasta ja aliravitsemuksesta.
Tulokset eivät välttämättä aina ole tarkkoja pelkällä raudan sitoutumiskapasiteetin testillä. Kehon tulehdus voi johtaa normaalia heikompiin tuloksiin. Tietyt lääkkeet, kuten ehkäisypillerit, voivat myös häiritä tuloksia. Joissakin tapauksissa tulokset voivat olla normaaleja myös silloin, kun esiintyy epänormaaleja olosuhteita, kuten rautamyrkytys.
Ainoa erityinen valmiste ennen raudan sitomiskyvyn koketta on pidättäytyä syömästä tai juomasta mitään kahdeksan tunnin ajan ennen testiä. Testi suoritetaan samalla tavalla kuin muutkin verinäytteet. Neula työnnetään laskimoon, jolloin saadaan pieni määrä verta.
Menettelyyn liittyy hyvin vähän riskejä. Kuten muillakin verinäytteillä, komplikaatiot ovat harvinaisia. Hyvin harvoin pistoskohtaan voi kehittyä infektio tai liikaa verta, mikä voi aiheuttaa turvotusta.