Lainvalvontaviranomaisten itsepuolustukseen liittyy yleensä poliisi tai vastaava lainvalvontaviranomainen, joka toimii tavalla, jonka hän uskoo toimivan itsepuolustukseksi. Tähän liittyy usein toisen henkilön loukkaantuminen tai kuolema, joka on saattanut uhata lainvalvontaviranomaista, joka sai tämän virkamiehen tuntemaan olevansa vaarassa hänen turvallisuutensa vuoksi. Yleensä lainvalvontaviranomaisten on noudatettava samoja itsepuolustuksen rajoituksia kuin yksityishenkilöillä. Tämä tarkoittaa, että itsepuolustuksen on tultava tunteesta, että upseeri on vaarassa saada vakavan ruumiinvamman tai kuoleman ja että hänen on käytettävä vain kohtuullista voimaa.
Termi “lainvalvonnan itsepuolustus” viittaa tyypillisesti lainvalvontaviranomaisen toimiin, joiden hän väittää olleen itsepuolustuksessa. Tämäntyyppinen itsepuolustus johtuu tunteesta, että toinen henkilö on uhkautunut, ja upseerin toimien on oltava sopivia tiettyyn tilanteeseen ja virkamiehen hallussa oleviin tietoihin. Joku, joka vain huutaa poliisia tai kävelee häntä kohti, ei välttämättä ole peruste puolustautumiseen. Jos kyseinen henkilö huutaa kädessään veistä tai asetta tai hyökkää nopeasti upseeria kohti, virkailija voi pystyä toimimaan tavalla, jota voitaisiin pitää lainvalvonnan itsepuolustuksena.
Lainvalvontaviranomaisten itsepuolustuksen, kuten useimpien maiden muiden puolustusmuotojen, on osoitettava kohtuullista voimaa tiettyyn tilanteeseen. Tämä sisältää sen tosiasian, että upseerilla on todennäköisesti laaja koulutus fyysisessä taistelussa ja erilaisten aseiden käytössä. Se tarkoittaa sitä, että lainvalvontaviranomaisten itsepuolustusvaatimusten on osoitettava, että virkamies toimii tavalla, joka on sopiva uhille, jonka kanssa hänet esitetään.
Jos joku uhkaisi esimerkiksi poliisia veitsellä, ampuma -aseen käyttöä kyseiseen henkilöön voitaisiin pitää liiallisena voimana. Tämä johtuu siitä, että upseerilla oli todennäköisesti muita vaihtoehtoja, kuten pippurisumutteen, tainnutusaseen ja muiden ei-tappavien vastausten käyttö. Jos muut lieventävät olosuhteet ovat kuitenkin tehneet tällaiset vastaukset mahdottomiksi tai kohtuuttomiksi, tappavan voiman käyttö voidaan määrittää asianmukaiseksi. “Kohtuullisen voiman” määritelmä voi vaihdella tilanteesta riippuen, ja sen määrittelee tuomari tai valamiehistö, joka käsittelee tiettyä itsepuolustustapausta, eikä vastaaja, joka väittää itsepuolustusta.