Luottamuksellinen viestintä on viestintää, joka tapahtuu kahden sellaisen henkilön välillä, joilla on laillisesti tunnustettu yksityisyyden odotus, tilanteessa ja olosuhteissa, joissa viestintä on selvästi tarkoitettu yksityiseksi. Lain mukaan kumpaakaan osapuolta ei voida pakottaa paljastamaan viestinnän sisältöä, vaikka jos toinen osapuoli luopuu oikeudestaan yksityisyyteen, toinen voi todistaa viestinnän luonteesta. Laki suojaa tällä tavalla monenlaisia ammatillisia ja henkilökohtaisia suhteita.
Ilmeisin esimerkki on asianajaja-asiakas-suhde. Kun asiakas keskustelee jostakin luottamuksellisesta asianajajan kanssa, sitä pidetään luottamuksellisena viestinä, eikä sitä voida jakaa kenenkään muun kanssa. Muita esimerkkejä ovat aviopuolisoiden suhteet, lääkärin ja potilaan väliset suhteet sekä uskonnollisten virkailijoiden, kuten pappien ja heidän seurakuntiensa väliset suhteet. Vaikka monet ihmiset ajattelevat, että uskonnollisten virkailijoiden ja seurakuntien välinen luottamuksellinen viestintä koskee nimenomaan tunnustusta, se voi sisältää myös muita keskusteluja, jotka käydään yksityisessä ympäristössä, koska kaikilla uskonnoilla ei ole tunnustuksia, mutta kaikki uskonnolliset virkailijat tarjoavat yksityisiä neuvoja ja neuvoja.
Useita asioita on oltava läsnä, jotta viestintä voidaan pitää luottamuksellisena. Ensinnäkin suhteen on oltava selvästi laillisesti vakiintunut. Jos joku kysyy neuvoa lääkäriystävältä, tämä ei ole luottamuksellista viestintää, ellei lääkäri ystävä nimenomaan toimi lääkärinä. Samoin henkilö, joka kuulee asianajajaystävää, ei ole oikeutettu suojeluun, ellei ystävää pidetä lakimiehenä. Lisäksi kun asianajaja on vapautettu työsuhteesta, sen jälkeen käytävät keskustelut eivät ole suojattuja.
Lisäksi luottamuksellisen viestinnän on tapahduttava ympäristössä, jossa yksityisyys oli selvästi tarkoitettu. Tämä voi olla esimerkiksi toimisto- tai kokoushuone. Sitä vastoin, jos potilas keskustelee lääkärin kanssa odotushuoneessa tai asianajaja ja asiakas keskustelevat aulassa, tätä ei pidetä luottamuksellisena viestinä, koska yksityisyyttä ei ole yritetty turvata. Pääsääntöisesti, jos kolmas osapuoli on läsnä, keskustelu ei ole luottamuksellista, ellei kolmas osapuoli ole tarpeen keskustelun käymiseksi, kuten tulkin kanssa jollekin, joka puhuu vierasta kieltä, tai avustajalle vammaiselle .
Termiä “etuoikeutettu viestintä” käytetään myös joskus viittaamaan tämän tyyppiseen viestintään. Ihmiset, jotka haluavat vahvistaa keskustelun olevan etuoikeutettu, voivat ilmoittaa pitävänsä viestintää etuoikeutettuna ja luottamuksellisena, kuten esimerkiksi yksityisen kirjeen kirjekuoressa.