Maksutase on strategia, jota käytetään analysoimaan maahan virtaavan rahan ja samasta maasta lähtevän rahan suhdetta. Tämän tyyppisen kirjanpidon avulla valtiot voivat määrittää, onko tuonnin ja viennin nykyinen tasapaino hyväksyttävä, vai pitäisikö prosessia säännellä joitain toimenpiteitä, jotta kauppatase olisi suotuisampi. Useimmissa tapauksissa maksutase laaditaan joko kalenterivuodelle tai tietyn kansallisen hallituksen tunnustamalle tilivuodelle.
Melkein kaikki tärkeimmät kaupan muodot sisältyvät maksutaseen laskemiseen. Jalometallien, kuten kullan ja hopean, liikkuminen on keskeinen osa. Myös hyödykkeet, kuten maissi ja vehnä, sisältyvät yleensä mukaan. Öljytuotteiden tuontia ja vientiä pidetään olennaisina komponentteina useimmissa maissa. Maissa, joissa matkailu on merkittävä tulonlähde, otetaan huomioon myös matkailijoiden ulkomailla ja maan sisällä käyttämät rahat.
Maksutaseen varsinainen rakenne on suhteellisen yksinkertainen. Peruskirjanpitomenetelmiä käyttäen mistä tahansa lähteestä maahan tulevat kuitit tunnistetaan hyvityksiksi tai positiivisiksi numeroiksi. Kaikki maasta lähtevät tulot tunnistetaan veloituksena ja näytetään negatiivisena numerona. Maksutase määritetään vähentämällä negatiiviset luvut positiivisista luvuista, jolloin saadaan yksi luku, joka edustaa kyseistä ajanjaksoa. Ihannetapauksessa tietyn ajanjakson veloitusten ja hyvitysten vertailu osoittaa, että kansakunta saa enemmän tuloja kuin kuluttaa rajojensa ulkopuolella.
On kuitenkin tärkeää huomata, että terveeksi katsottava maksutase voi vaihdella maittain. Tämä voi johtua useista tekijöistä, kuten maan sisällä olevien luonnonvarojen määrästä, tiettyjen maassa toimivien teollisuudenalojen merkityksestä sekä siitä, mitä tavaroita ja palveluita viedään säännöllisesti. Paikalliset talousasiantuntijat voivat punnita kaikkia asiaankuuluvia tekijöitä ja määrittää, minkä tyyppistä velkojen ja hyvitysten välistä suhdetta pidetään terveenä tietylle kansakunnalle.
Tietyn ajanjakson maksutaseen ymmärtäminen voi olla erittäin hyödyllistä suunniteltaessa kansakunnan tarpeita seuraavien useiden vuosien tai jopa seuraavien vuosikymmenten aikana. Tämän saldon laskentaprosessi voi usein kiinnittää huomiota erilaisiin trendeihin, jotka voivat olla jossain vaiheessa suotuisat tai eivät ole kansan hyvinvoinnin kannalta. Analysoimalla kaikki saatavilla oleva tieto ja tunnistamalla nämä trendit on mahdollista ryhtyä toimiin niiden vaikutusten minimoimiseksi ja käynnistää erilaisia strategioita, jotka auttavat pitämään maan talouden suhteellisen edullisessa asemassa.