Malariadiagnoosi alkaa usein potilaan sairaus- ja matkahistorian arvioinnista. Potilaan sairaushistoria auttaa lääkäreitä määrittämään, voivatko potilaan oireet johtua malarian lisäksi muusta sairaudesta. Matkahistoria voi auttaa myös lääkäreitä, sillä lääkärit voivat sen avulla määrittää, onko potilas äskettäin matkustanut paikkoihin, joissa tartunnan saaneet hyttyset ovat yleisiä. Kun lääkäri on arvioinut potilaan historian, hän voi määrätä verikokeita malariaa aiheuttavien loisten läsnäolon havaitsemiseksi. Verikoe -testi on yleisimmin käytetty testi, mutta lääkärit voivat käyttää myös muita.
Valitettavasti potilaan oireiden analysointi ei yleensä riitä tarkan malariadiagnoosin aikaansaamiseen. Malarian oireet, joihin tyypillisesti kuuluu flunssan kaltaisia oireita, kuten pahoinvointi, oksentelu, ripuli, päänsärky ja yskä, voivat esiintyä myös muissa olosuhteissa. Esimerkiksi jos käytetään vain oireanalyysiä, on mahdollista, että lääkäri saattaa erehtyä malarian kaltaisiin tiloihin, kuten keltakuumeeseen tai koleraan. Sen sijaan tehokkain menetelmä malarian diagnosoimiseksi edellyttää, että lääkäri määrää oikean testin malariaa aiheuttavien loisten havaitsemiseksi.
Arvokasta aikaa voidaan tuhlata, jos lääkäri määrää väärät testit malariatapauksessa. Sellaisenaan malarian diagnosointimenettely sisältää yleensä lääketieteellisen ja matkahistorian hankkimisen. Sairaushistoria voi auttaa lääkäriä sulkemaan pois muita sairauksia, jotka voivat olla vastuussa potilaan tilasta. Matkahistoria voi kuitenkin paljastaa, onko potilas ollut alueella, joka tunnetaan tartunnan saaneiden hyttysten esiintyvyydestä. Malarian itämisaika voi olla merkittävästi pitkä; Ihmiset eivät ehkä heti ajattele mainita hyttysten altistumista, joka on saattanut johtaa heidän oireisiinsa, jos heiltä ei kysytä heidän matkahistoriaansa.
Kun on todettu, että malaria voi olla potilaan sairauden syy, seuraava vaihe malarian diagnosoinnissa on yleensä verikoe. Tätä testiä varten näyte potilaan verestä asetetaan objektilasille ja tutkitaan loisten varalta. Tämä testi on yleisimmin käytetty malariatesti, mutta myös muita testejä voidaan suorittaa.
Diagnoosin jälkeen malariaa hoidetaan yleensä suun kautta tai suonensisäisillä lääkkeillä. Sopiva lääke malariatapaukseen riippuu kuitenkin infektion aiheuttaneen loisen lajista. Tilan vakavuudella ja potilaan yleisellä terveydentilalla voi olla merkitystä myös lääkkeiden valinnassa.