Markkinatoimija voi viitata Yhdysvaltojen osavaltioon, joka ostaa, tuottaa tai myy tavaroita markkinoilla sen sijaan, että toimisi sääntelyviranomaisena. Tämä termi on kehittänyt erityisen määritelmän Yhdysvaltain perustuslain mukaan. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden, sovellettaessa perustuslain kauppalauseketta vuonna 1980, oli päätettävä, voisiko valtion omistama sementtitehdas tarjota edullisia ehtoja ostajille, jotka ovat osavaltion asukkaita, ja epäedullisempia ehtoja ulkomaille asuville. Määritellessään valtiota markkinaosapuolena kyseisessä tapauksessa tuomioistuin sai termin saamaan täsmällisen oikeudellisen merkityksen sovellettaessa kauppalauseketta myöhempiin valtioita koskeviin tapauksiin.
Valtioiden välistä kauppaa pidettiin niin tärkeänä kansakunnan kukoistamiselle, että siihen millään tavalla vaikuttava vaikutus oli varattu liittohallitukselle Yhdysvaltain perustuslain I artiklassa. Tämän lausekkeen soveltaminen kieltää valtioita antamasta lakia, joka rajoittaa kohtuuttomasti valtioiden välistä kauppaa. Perustuslain mukaisen kansallisen lainsäädännön tarkoituksena oli suojella kaikkia osavaltioita tasapuolisesti ja varata liittohallitukselle mahdollisuus antaa lakeja, jotka vaikuttavat osavaltioiden välisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Tällä pyrittiin varmistamaan maan harmoninen kehitys, jotta valtiot eivät pystyisi toimimaan minipalkkioina, antamalla poissulkemislakeja valtion asukkaiden hyväksi ja rasittamalla valtion ulkopuolisia asukkaita.
Yleensä valtio säätelee kauppaa rajojensa sisällä. Kauppalausekkeen soveltaminen tähän tilanteeseen testaa, onko valtio soveltanut asetusta yhdenmukaisesti sekä valtion sisäisiin että valtion ulkopuolisiin yrityksiin. Tietyissä tapauksissa valtio on kuitenkin tavaroiden todellinen ostaja, tuottaja tai myyjä. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden oli päätettävä, onko osavaltion sääntelyviranomaisena ja valtion markkinaosapuolena tai yrityksen omistajana eroa kauppalausekkeen kannalta.
Esimerkiksi valtio voi olla markkinatoimija toimimalla valtion toimistorakennuksen rakentamiseen liittyvien palvelujen ostajana. Valtio voi myös toimia markkinatoimijana myymällä akateemisia palveluja valtion omistamien yliopistojen kautta. Molemmissa tapauksissa valtio tarjoaa valtion yrityksille tai asukkaille etuuskohtelun.
Yhdysvaltain korkein oikeus tarkasteli tätä asiaa ja totesi, että valtio toimii sääntelyviranomaisena ja yksityinen yritys. Markkinaosapuolena eikä sääntelyviranomaisena valtion varojen käyttöä voidaan pitää samaan tapaan kuin mitä tahansa yksityistä yritystä, jolla on oikeus määrätä rahansa käyttämisestä. Tuomioistuin katsoi, että valtioilla on oikeus sitoutua tai karttaa asiakkaita tai toimittajia parhaaksi katsomallaan tavalla, kun valtio on markkinaosapuoli.