“Markkinoiden kulmaaminen” tarkoittaa, että yritys tai varakkainen henkilö on saanut määräävän aseman tietyillä markkinoilla, jotta he voivat manipuloida tavaroiden ja palvelujen arvoa kyseisillä markkinoilla. Käsitettä sovelletaan yleensä kahdella areenalla. Ilmeisin on julkisesti noteerattujen yritysten sijoitusalue, jossa on joskus mahdollista hankkia niin paljon osakkeita yhtiössä tai toimialalla, että yhdellä yksiköllä on lähes täydellinen määräysvalta alan tulevaan suuntaan. Historiallisempi menetelmä, jota käytetään markkinoiden kulmaamiseen, on monopolin käsite, jossa yritys laillisin tai manipuloivin keinoin hankkii suurimman osan markkinaosuudesta jollakin alalla. Tämä voidaan tehdä laillisesti joko hankkimalla kilpailijoista parempi tuote, ostamalla lähes kaikki kilpailijat ja ottamalla heidän asiakasluettelonsa haltuunsa tai luomalla uudet markkinat, joilla kilpailijoita ei vielä ole merkittävästi.
Osake- ja hyödykesijoitusyhteisö on jo pitkään ollut altis hintojen manipuloinnille suurten institutionaalisten sijoittajien ponnistelujen kautta, jotka yrittävät vaikuttaa yleisön näkemyksiin yrityksistä ja lisätä tuotteidensa markkina -arvoa. Yhdysvalloissa arvopaperi- ja pörssikomissio (SEC) vastaa tällaisten toimenpiteiden tutkimisesta mahdollisia syytteeseenpanoja varten 19 -luvun lopulla käyttöön otettujen kilpailulainsäädännön nojalla. Tällainen lainsäädäntö on suunniteltu hajottamaan tai estämään liiketoiminnan pääoman keskittyminen kapeille toimialoille yhden yhteisön valvonnassa, koska sillä on taipumus estää oikeudenmukaista hinnoittelua ja tekniikan parannuksia, joita syntyy uuden kilpailun syntyessä. Muilla demokraattisilla yhteiskunnilla, jotka tukevat avoimien ja vapaiden markkinoiden käsitettä, on samanlainen kilpailulaki, kuten Euroopan unionin toiminnasta Euroopassa tehdyn sopimuksen viralliset määräykset, jotka kieltävät tällaiset käytännöt liike -elämässä.
Esimerkkejä monopolien syntymisestä teollisuudessa ovat näkyvästi Yhdysvaltojen historiassa. Kun syntyy uusia tekniikoita, kuten mannertenvälinen rautatie- tai puhelinpalvelu, joita alun perin tarjoavat suuret edelläkävijäyritykset, joilla ei ole suoria kilpailijoita ainutlaatuisista palveluistaan, ne voivat kulkea markkinoita ja asettaa hinnat ja palvelut haluamallasi tasolla murehtimatta hinnan alittavuudesta kilpailijoiden toimesta. Tuoreempi esimerkki 20- ja 21 -luvuilla on ollut Yhdysvalloissa muutamien yritysten kanssa, jotka ovat hallinneet tietokoneiden käyttöjärjestelmien maailmanmarkkinoita. Tämä on antanut heille mahdollisuuden suosia omia liitännäisiä ohjelmistokehitystuotteitaan tällaisille alustoille ohjelmistoalan suorien kilpailijoiden tuotteisiin nähden.
Yksi lähestymistapa monilla kaupankäynnin areenoilla, joita käytetään markkinoiden nurkkaan, on haamukuvitus. Ghosting sisältää salaista yhteistyötä yritysten ja sijoittajien välillä manipuloidakseen tuotteen hintaa, jossa heillä kaikilla on osuutensa. Esimerkki siitä, miten tämä tehdään, on se, että varakas sijoittaja suostuu ostamaan suuren osan yhtiön osakkeista seuraavissa pienissä korttelissa nostaakseen osakkeen hintaa vähitellen, kun markkinoilla sen odotetaan kasvavan. Muut järjestelmään kuuluvat yritykset, jotka omistavat aiemmin yhtiön osakkeita, saavat tällöin varmuuden siitä, että niiden osakekurssi nousee ja voivat saada valtavia voittoja myymällä osakkeitaan yhdessä ostajan kanssa. Tällainen käytäntö rikkoo vapaan markkinatalouden periaatetta, jossa hinnat määräytyvät luonnollisen kysynnän ja tarjonnan perusteella, ja se on laiton yritys nurkittaa markkinoita.
Varastointi voi toimia samalla tavalla kuin haamukuvitus yrittäessään nurkata markkinoita, ja sitä sovelletaan suoraan hyödykemarkkinoihin osakemarkkinoiden sijasta. Kun sijoittaja ostaa suuria määriä hyödykkeitä, jotka ovat saatavilla olemassa olevissa varastoissa sekä futuurisopimuksina tunnetuissa tulevissa vaihto -omaisuuksissa, tämä nostaa hyödykkeen hintaa avoimilla markkinoilla, kun sen kysyntä lisääntyy. Jos hyödykettä pidätetään markkinoilta jonkin aikaa, havaittu niukkuus voi nostaa hintaa entisestään, jolloin hyödykkeen voidaan myydä pieninä erinä poikkeuksellisen voiton saamiseksi. Hyödykevarastoinnista tuli Yhdysvalloissa 1930 -luvulla sellainen ongelma, jolla se monopolisoi markkinat, että käytäntöä rajoitettiin lailla, esimerkiksi sallimalla jokaisen sijoittajan omistaa enintään 100 dollarin (USD) arvosta kultaa milloin tahansa.