Merkinnöillä varustetut lait ovat liittovaltion ja osavaltioiden lakisääntöjä tai lakikokoelmia, jotka sisältävät tyypillisesti muistiinpanoja, kommentteja tai yhteenvetoja, jotka auttavat selventämään lakisääteistä tulkintaa. Osavaltiosta, maasta ja lakikoodista riippuen huomautuksilla varustettu laki voi sisältää yhteenvedon oikeustapauksista, joissa on tulkittu perussääntöä, sekä sen lainsäädäntöhistoriasta. Lainsäädäntöhistoria voi koostua perussäännön aiemmista versioista tai luonnoksista sekä uuden lain hyväksyneen lainsäädäntöistunnon asiakirjoista. Sellaisena huomautetut säännöt voivat olla arvokkaita oikeudellisia tutkimusvälineitä tuomareille ja asianajajille.
Lakisääteinen tulkinta voi olla vaikeaa sekä asianajajille että tuomareille. Joskus lain kieli ei ole selvä tai perussääntöön sisältyviä oikeudellisia termejä ei ole määritelty nimenomaisesti. Säännöt voivat myös näyttää ristiriitaisilta. Selvitettyjen perussääntöjen tutkiminen voi valaista lain merkityksen joko sen kirjoittaneiden lainsäätäjien tarkoittamalla tavalla tai kuten tuomioistuimet ovat aiemmin tulkineet.
Tuomarit tulkitsevat usein sääntöjä ja auttavat tuomaria ymmärtämään, mitä laki tarkoittaa. Oikeudellisilla päätöksillä voidaan luoda oikeussääntö tai periaate, jota muut tuomarit ja tuomioistuimet voivat käyttää päättäessään vastaavista myöhemmistä asioista. Nämä ennakkotapaukset voivat olla joko sitovia tai pakollisia tai pelkästään vakuuttavia.
Sekä sitova että vakuuttava oikeudellinen ennakkotapaus on tyypillisesti sisällytetty huomautuksiin. Niiden sisällyttäminen tekee oikeudellisesta tutkimuksesta tehokkaampaa, koska asianomaisten osapuolten ei tarvitse selata oikeuskäytännön lukumääriä oppiakseen, miten oikeuslaitos on aiemmin tulkinnut tai soveltanut perussääntöä. Tutkija voi nopeasti määrittää, mikä oikeudellinen ennakkotapaus on luotu, jos sellainen on.
Kommentoidut säännöt sisältävät usein myös lain lainsäädäntöhistorian. Lait käyvät yleensä läpi useita luonnoksia, ennen kuin koko lainsäätäjä hyväksyy ne. Aiemmat perussäännösluonnokset voivat valaista lainsäädännön tarkoitusta ja selventää siten tarkoitusta.
Lain lainsäädäntöhistoria koostuu usein luonnoksista lainsäädäntöistuntojen ja valiokuntien kokousten asiakirjoista. On mahdollista selvittää, miten lainsäätäjät muuttivat lain sanamuotoa ja kielirakennetta. Lainsäätäjät, jotka eivät hyväksyneet sääntöjä, huomaavat usein myös perustelunsa.
Lainsäädäntöhistoria ja oikeudellinen ennakkotapaus voivat olla vaikutusvaltainen väline oikeudenkäynnissä. Tuomarit ovat usein haluttomia kumoamaan vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Korkeimpien tuomioistuinten vahvistama ennakkotapaus on sitova alemmissa tuomioistuimissa.
Lisäksi tuomioistuimet yleensä lykkäävät lainsäädäntöä aina kun mahdollista. Tuomarit tulkitsevat, mutta eivät kirjoita sääntöjä. Asianajaja, jolla on hallussaan sekä oikeudellinen ennakkotapaus että huomautetuista säännöistä kerätty lainsäädäntöaike, voi tehokkaammin saada tuomarin lukemaan säädöksen asiakkaalle edullisimmassa valossa.