Occupatio on retorinen hahmo, jossa puhuja tai kirjoittaja kiinnittää huomion johonkin ilmoittamalla erityisesti, ettei hän mainitse sitä. Sitä voidaan lähinnä ajatella kiinnittämään huomiota johonkin sen ohitusprosessissa. Esimerkiksi joku, joka haluaa vähätellä poliittista vastustajaa, voisi sanoa: “En halua jäädä viholliseni raivoavan alkoholismin ja moraalittoman naisellisuuden pariin, kuten jotkut uutiset ovat tehneet”, kiinnittääkseen huomiota ongelmiin ja näyttäen edelleen pitävän moraalinen korkeus. Vaikka miehitystä voidaan helposti käyttää negatiivisella tavalla, kuten esimerkissä, sitä voidaan käyttää myös aidompana keinona ohittaa aihe samalla, kun se tunnustetaan.
Retorisen hahmon määritelmä on puhetapa, joka eroaa yksinkertaisimmasta ja selkeimmästä tiedonsiirtotavasta. Tämä tarkoittaa, että ammatteja ja muita retoriikkahahmoja käytetään tarkoituksenmukaisesti, koska ne ovat poikkeamia yksinkertaisimmasta menetelmästä saada piste. Yleensä niitä käytetään siksi tietyn vaikutuksen saavuttamiseksi, minkä vuoksi ne sisältyvät retoriikan tutkimukseen. Tekniikan kaksi yleisintä käyttötapaa ovat tunnustaa jotain kiinnittämättä siihen tarpeetonta huomiota ja herättää huomiota johonkin, vaikka siitä ei ole virallisesti keskusteltu.
Paralipsis on toinen sana, jota käytetään yleisesti ammatin sijasta. Sana tulee kreikan kielestä “jättää toiselle puolelle”, mikä heijastaa termin hyväksyttyä merkitystä, jos se asetetaan väittelyn ja keskustelun yhteyteen. Monia muita termejä voidaan käyttää myös tarkoittamaan samaa asiaa kuin ammatti, kuten apofaasi ja okkultatio. Proslepsis on hyvin samankaltainen kuin okupatio, mutta siinä käsitellään yleensä “ohitettua” aihetta paljon yksityiskohtaisemmin. Tämä on paljon räikeämpi saman tekniikan käyttö.
Hyödyntämisellä on positiivisia käyttötarkoituksia, vaikka voidaan väittää, että tekniikka soveltuu tehokkaammin negatiiviseen käyttöön. Esimerkiksi kiistanalaista aihetta käsittelevä akateemikko saattaa haluta kiistää jotain, mikä johtaa virheelliseen johtopäätökseen, mutta sen huomiotta jättäminen saattaa saada ihmiset kyseenalaistamaan hänen objektiivisuutensa. Tämä voidaan ymmärtää aborttia koskevan keskustelun yhteydessä. Akateemikko voisi sanoa, että “pitkät keskustelut alkioiden ominaisuuksista eri raskausvaiheissa johtavat sentimentaalisiin keskusteluihin ja häiritsevät todellista asiaa”, jos he väittävät, että abortti on hyväksyttävä raiskauksen tapauksessa. Tämä myöntää, että abortin saaneilla vauvoilla voi olla ominaisuuksia, mutta harjat, jotka jättävät huomion ongelman kiireellisempään osaan.
Negatiiviset käyttötavat ovat paljon yleisempiä. Esimerkiksi poliitikko voi sanoa jotakin, kuten “Mielestäni ei ole tarpeen keskustella siitä, että vastustajani oli ennen huumeidenkäyttäjä”, nostaakseen asian näyttämättä siltä, että hän on taipuvainen tälle tasolle. Tämä on retoriikkaa, koska se säilyttää edelleen poliitikkojen eetoksen eli moraalisen ylivoimaisuuden, mutta muuttaa kuulijan mielipiteen vastustajasta. Puhuja sanoo jotain itse sanomalla, että he eivät keskustele siitä.