Mielenterveyskoordinaattori koordinoi mielenterveyspalveluja niille, joilla on erityisiä mielenterveystarpeita, kuten ahdistusta tai heikentävää sairautta. Hän pitää yhteyttä eri osapuoliin, kuten lääkäreihin, neuvonantajiin ja hoitopalvelujen tarjoajiin varmistaakseen, että yksilöiden mielenterveystarpeet täytetään aina. Koordinaattori arvioi potilaita säännöllisesti saadakseen käsityksen heidän muuttuvista mielenterveystarpeistaan ajan mittaan.
Mielenterveyskoordinaattorit ovat vastuussa ihmisryhmistä, joiden tiedetään yleensä tarvitsevan mielenterveyttä. Hän varmistaa, että heidän mielenterveyteensä liittyvät palvelut toimivat sujuvasti kaikkina aikoina. Koordinaattori voisi olla vastuussa esimerkiksi koululaisten ryhmästä, jolla tiedetään olevan erityistarpeita. Yksilöt laitoksessa, kuten vankilassa tai tietyllä maantieteellisellä alueella, kaupungissa tai yhteisössä, voidaan myös nimetä mielenterveyskoordinaattoriksi.
Ihmisryhmästä tai tilanteesta riippuen on olemassa strategioita, joiden avulla koordinaattori voi saavuttaa tiettyjä mielenterveystavoitteita. Mielenterveyden edistäminen voisi olla avaintoiminta, jonka tavoitteena on vähentää korkeakoulussa esiintyviä stressitapauksia edistämällä hyviä tenttikokeilukäytäntöjä. Voi myös olla tavoitteita, jotka koskevat mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten integroitumista yhteiskuntaan ja heidän paluutaan työhön tai koulutukseen.
Mielenterveyskeskuksessa mielenterveyskoordinaattori arvioi yksilöitä, joihin hänet on kutsuttu mielenterveystarpeiksi. Arviointia varten on todennäköisesti käytössä järjestelmä, kuten pisteytysjärjestelmä, joka kartoittaa mielenterveysongelman vakavuuden. Mielenterveyskoordinaattorin voi esimerkiksi joutua arvioimaan dementiasta kärsivän henkilön edistymistä ja ohjaamaan hänet hoitoon yhteisössä. He voivat tarvita heille järjestettyjä palveluja, kuten lisäapua kotona tai pääsyä kotihoitoon, jos he eivät enää selviä yksin.
Mielenterveyskoordinaattori koordinoi palveluja, kuten hoitoa tai majoitusta, lääketieteellistä hoitoa, neuvontaa ja psykoterapiaa. Tavoitteena on tarjota yksilölle mielenterveystarpeet kokonaisvaltaisesti ja turvata hänen psyykkinen hyvinvointinsa. Näitä koordinaattoreita voivat käyttää mielenterveysjärjestöt, hyväntekeväisyysjärjestöt, sairaalat ja hoitolaitokset. Suurissa organisaatioissa on myös työmahdollisuuksia, joissa monet pakotetut henkilöt saattavat tarvita tukea esimerkiksi julkisissa palveluissa, kuten armeijassa, paikallisviranomaisissa, vankiloissa ja kouluissa.