Olet ehkä kuullut ilmauksen: “omena ei putoa kauas puusta”. Vaikka tämän aksiooman tarkoituksena on viitata tiettyihin piirteisiin ja ominaisuuksiin, joita siirretään sukupolvelta toiselle, se voi päteä myös tarkkaavaisuushäiriöisen (ADHD) vanhemman lapseen. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD on yleisesti perinnöllinen ja kulkee usein koko sukupuun läpi. Itse asiassa tutkimus osoittaa nyt, että ADHD -vanhemmalla on 24 kertaa todennäköisemmin tarkkaavaisuushäiriö (ADD)/ADHD -lapsi. Lisäksi vanhempi, jolla on ADHD, ei todennäköisesti kasva siitä.
Usein ADHD -vanhempi ei tiedä, että heillä on edes sairaus. Toisaalta ADHD -lasten diagnosoinnista tuli jonkin verran ilmiö 1980 -luvulla. Mutta vasta seuraavalla vuosikymmenellä aikuisten ADHD: stä tuli suosion häiriö. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että ADHD: n esiintyvyys olisi lisääntynyt vuosien varrella. Se kuitenkin viittaa siihen, että nykyinen ADHD -vanhempi todennäköisesti pakeni diagnoosin lapsena.
Ei ole kuitenkaan yllättävää, että ADHD -vanhemmalla on samanlaisia oireita kuin ADHD -lapsella. Ilmeisin oire on yliaktiivisuus, vaikka kaikki ADHD -vanhemmat eivät näytä merkkejä tästä. Yleisimmin ADD -aikuisilla on vaikeuksia keskittymisessä ja järjestäytymisessä, ja heillä on impulsiivisia taipumuksia. ADHD -vanhemmilla voi myös olla heikentynyt stressinsietokyky ja he voivat usein kokea korkeita ja alhaisia mielialan vaihteluita.
Nämä oireet voivat kuitenkin jäädä huomaamatta, koska aikuisilla on enemmän mahdollisuuksia kehittää erilaisia selviytymisstrategioita kuin lapsilla tyypillisesti. Valitettavasti joihinkin näistä menetelmistä voi liittyä alkoholin tai huumeiden väärinkäyttöä masennuksen ja unettomuuden torjumiseksi. Ei ole myöskään epätavallista, että aikuinen on ulkoisesti vakuuttava esimerkiksi urakehityksessä verrattuna lapseen, joka jatkuvasti häiritsee luokkahuonetta.
Onneksi on apua aikuisille, jotka kamppailevat vanhemmuuden kanssa ADHD: n tai ADD: n kanssa. Yksi arvokkaimmista käytettävissä olevista työkaluista on sertifioidun ADD -valmentajan apu. ADD-valmentaja on erityisesti koulutettu auttamaan vanhempia ottamaan ennakoivan roolin strategioiden kehittämisessä itsensä tuhoavan käyttäytymisen välttämiseksi. Yleensä tämä saavutetaan roolipeleillä ja simuloinnilla. Monet valmentajat ovat lääkäreitä, psykologeja, opettajia ja myös vanhempia.
Tärkein asia ADHD -vanhemmille on muistaa, että menneiden tekojen tai käyttäytymisten ei tarvitse sanella nykyhetkeä. Avulla ja päättäväisyydellä ADHD-aikuinen voi oppia siirtymään itsensä rajoitusten ulkopuolelle ja tulemaan itsesääntelevämmäksi. Vielä tärkeämpää on, että ADHD -vanhempi voi olla erinomainen malli ja puolustaja ADHD -lapselleen.