Angola on suuri valtio Etelä -Afrikassa, ja sitä rajaavat Sambia, Kongon demokraattinen tasavalta, Kongon tasavalta ja Namibia. Maa on kooltaan lähes 500,000 miljoonaa neliökilometriä, ja se on 1.3. sija maailmassa. Se on kuitenkin melko harvaan asuttua, ja siinä on vain noin 23 miljoonaa asukasta.
Angola on ollut asuttu tuhansia vuosia, ja ihmisten jäänteet ovat peräisin kivikaudelta. Noin kaksi tuhatta vuotta sitten bantulaiset muuttivat Angolaan, ehkä korvaten nykyisen väestön kokonaan. Angolan väestö pysyi sitten melko staattisena 15 -luvun loppuun asti.
1400 -luvun lopulla portugalilaiset saavuttivat Kongon joen, silloisen Kongon kuningaskunnan ja nyt Angolan. Portugalilaiset alkoivat alistaa Angolan ja jatkoivat tätä kampanjaa lähes vuosisadan ajan, ennen kuin paikallinen kuningas tuhosi heidät, jotka portugalilainen mies oli vakuuttanut, että Portugali halusi lopulta hallita koko valtakuntaansa. Tämä sota jatkui vuosikymmeniä, kunnes heikko rauha saavutettiin 17 -luvun alussa. Portugali jatkoi Angolan hallintaa muutaman seuraavan vuosisadan ajan, ja lyhyet kamppailukaudet, kun hollantilaiset, ranskalaiset ja brittiläiset kieltäytyivät myöntämästä valvontaansa alueella.
Orjakaupalla oli keskeinen rooli Angolan myöhemmässä historiassa, ja monet rannikkokaupungit kukoistivat, kun orjien kysyntä kasvoi uudessa maailmassa. Angola oli monien vuosien ajan tärkein orjien lähde sekä Brasiliassa että Yhdysvalloissa – kaksi maailman suurimmista orjien ostajista tuona aikana.
Kun orjuus lakkautettiin eri maissa, Angolan talous kärsi, ja sitä seurasi nopea maatalouden kehitys. Jopa sen jälkeen, kun Portugali kielsi orjuuden ja orjuuden, se jatkoi elämistään Angolan osissa monta vuotta. Jo 20 -luvun alussa orjuutta tapahtui jossain määrin maan syrjäisillä sisäalueilla. Tämä orjajärjestelmä muuttui vähitellen tehokkaan orjuuden järjestelmäksi, ja raskaasti pakotetulla pakkotyöllä oli valtava rooli Angolan maatalousjärjestelmässä, kunnes se lakkautettiin virallisesti 1960 -luvulla.
Suuressa osassa Afrikkaa 1950 -luvulla länsimaiden hallitsemat valtiot välittivät tai taistelivat oman itsenäisyytensä puolesta. Näiden länsimaiden vapauttaminen auttoi suurelta osin tätä vallan siirtymistä. Portugalissa ei kuitenkaan ollut tällaisia liberaaleja hallituksia, ja sekä Caetanon että Salazarin diktatuurit kieltäytyivät tunnustamasta itsenäisyysliikkeitä.
Vuodesta 1961 lähtien kolme vahvaa itsenäisyysliikettä oli muodostunut väkivaltaisesti Portugalin miehitystä vastaan: MPLA, FNLA ja UNITA. MPLA oli suurelta osin marxilainen, FNLA: ta hallitsivat pääasiassa heimoryhmät, ja UNITA oli maolainen järjestö. Kun Portugalin hallitus muuttui jyrkästi 1970-luvun puolivälissä, valta luovutettiin näiden kolmen oppositiopuolueen koalitioon, jotka kaikki alkoivat välittömästi taistella valtavassa sisällissodassa. Eri ryhmät saivat tukea maailman suurvalloilta, kun Neuvostoliitto ja Kuuba tukivat MPLA: ta ja Yhdysvallat tukivat FNLA: ta ja UNITAa.
Tämä kauhea sisällissota jatkui vuosikymmeniä, ja taisteluissa kuoli suoraan yli miljoona ihmistä. Vasta vuonna 2002 saavutettiin lopullinen kestävä rauha, jolloin eri vallankumoukselliset ryhmät olivat muuttuneet laillisiksi poliittisiksi puolueiksi ja kansakunta aloitti hitaan tiensä toipumiseen demokratiana. Angola on nyt nopeimmin kasvava talous koko Afrikassa ja yksi nopeimmin kasvavista talouksista maailmassa. Aiemmin vierailijoille vaarallisesta ja epävarmasta paikasta on tullut turisti -paratiisi, ja näyttää siltä, että kestävä vakaus voi olla hyvin todellinen mahdollisuus.