Namibian tasavalta on maa Afrikan Atlantin rannikolla, Etelä -Afrikan pohjoispuolella. Sitä rajoittavat pohjoisessa Angola ja Sambia ja idässä Botswana. Namibia itsenäistyi vuonna 1990.
Namibian alkuperäiskansoja ovat Damara, Nama ja San. 14 -luvulle mennessä Bantu oli muuttanut alueelle. Vuonna 1884 nykyinen Namibia joutui Saksan valtaan ja nimettiin Saksan Lounais-Afrikkaan.
Etelä -Afrikka, silloinen Britannian alue, otti Lounais -Afrikan siirtokunnan miehityksen ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915. Kansainliitto myönsi Etelä -Afrikalle virallisen hallinnollisen ja lainsäädäntövallan Lounais -Afrikassa mandaattialueena vuonna 1920. Kansakunnat (YK) korvasivat Kansainliiton vuonna 1946, entiset mandaattialueet perustettiin uudelleen edunvalvontatoimiksi, ja Yhdistyneet kansakunnat seurasivat niitä tiiviimmin. Etelä -Afrikka ei kuitenkaan noudattanut YK: n vaatimuksia ja liitti Lounais -Afrikan ilman kansainvälisen yhteisön tukea.
Lounais -Afrikan kansanjärjestön (SWAPO) käynnistämä itsenäisyyssota alkoi vuonna 1966. Etelä -Afrikka jatkoi valvontaa alueella huolimatta YK: n kieltäytymisestä tunnustamasta maan vaatimusta Lounais -Afrikalle. Itsenäisyyttä ei voitettu helposti. YK: n turvallisuusneuvosto aloitti neuvottelut Etelä -Afrikan kanssa Namibian itsenäistymisestä vuonna 1977, mutta Etelä -Afrikka luopui Namibian hallinnasta YK: lle vasta joulukuussa 1988. Noin vuoden siirtymäkauden jälkeen Namibiasta tuli itsenäinen valtio.
Namibia on edustuksellinen demokratia, jolla on toimeenpano-, lainsäädäntö- ja oikeuslaitokset. Namibian pääkaupunki on Windhoek. Viiden vuoden toimikaudeksi valittu presidentti on sekä hallituksen päämies että valtionpäämies. Namibia on YK: n, Etelä -Afrikan kehitysyhteisön, Afrikan unionin ja Kansainyhteisön jäsen.
Namibian maantiede on monipuolinen ja houkuttelee ekomatkailijoita. Kalaharin autiomaa on ehkä sen tunnetuin piirre. Ilmasto on hyvin kuiva ja vain yksi prosentti maasta on peltoa, mutta puolet väestöstä on riippuvaista toimeentulotuotannosta.
Namibian väestötiheys on erittäin alhainen muihin maihin verrattuna, mutta tuloerot ovat erittäin suuria. Talous perustuu suurelta osin kaivostoimintaan ja valmistukseen. Työttömyys on merkittävä ongelma Namibiassa AIDS -epidemian ja malarian ohella.
Suurin osa namibialaisista on afrikkalaistaustaisia, viisi prosenttia valkoisia ja kahdeksan prosenttia sekarotuisia. Valkoiset väestöt ovat brittiläisiä, ranskalaisia, hollantilaisia, saksalaisia ja portugalilaisia. Englanti on virallinen kieli, mutta afrikaansia ja oshiwamboa puhutaan eniten. Saksa ja portugali ovat myös tärkeitä kieliä Namibiassa. Suurin osa namibialaisista on luterilaisia tai roomalaiskatolisia, kun taas kolme prosenttia on muslimeja.
Luonnonsuojelualueet ovat kasvava teollisuus Namibiassa. He saavat taloudellista tukea muun muassa Yhdysvaltojen kansainvälisen kehityksen virastolta ja Maailman luonnonvararahastolta. Namibia on ainoa maa, joka koskee perustuslaissaan suojelua.