Nigeria, joka tunnetaan virallisesti nimellä Nigerian liittotasavalta, on Länsi -Afrikassa sijaitseva maa, jonka naapurit ovat Niger pohjoisessa, Kamerun itään ja Beninin tasavalta lännessä. Eteläraja on Guineanlahden rannikko, joka on osa Atlanttia. Suurin kaupunki, Lagos, sijaitsee tällä rannikolla, ja pääkaupunki Abuja sijaitsee Nigerian keskustassa. Nigeria on kolmanneksen suurempi kuin Texas 356,669 XNUMX neliökilometriä, ja siellä asuu Niger -joen alajuoksun, josta maa saa nimensä.
Nigerian maisema on monipuolinen ja asuu monille kasvi- ja eläimistölajeille. Etelässä on rannikkotasankoja, mäkiä ja vuoria idässä ja ylängöitä lännessä. Maan keskusta on ominaista mangroveille, sademetsille ja savannille tai leutoista trooppisille niityille. Sahelin autiomaa kulkee pohjoisen läpi, ja sitä sataa alle kaksikymmentä tuumaa vuodessa.
Korkean hedelmällisyysluvun ja syntyvyyttä alhaisemman kuolleisuuden vuoksi Nigerian väestönkasvu kasvaa edelleen räjähdysmäisesti. Nigerian noin 150 miljoonaa ihmistä, jotka ovat Afrikan väkirikkain maa ja asuu kaksikymmentä prosenttia maailman mustasta väestöstä, puhuvat erilaisia kieliä, pääasiassa jorubaa, iboa ja fulani/hausaa, kolmen suurimman etnisen kielen kieliä ja englantia. Kieli. Samoin on olemassa useita suuria uskontoja, mukaan lukien alkuperäiskansojen uskomukset, islam ja kristinusko.
Nigerian elämänlaatu on heikko terveydenhuolto- ja koulutusohjelmien vuoksi. Puhtaan veden puute juomiseen ja sanitaatioon sekä polio-, malaria- ja koleraepidemiat edistävät noin 47 vuoden elinajanodotetta ja pikkulasten kuolleisuutta, joka on 97 kuolemaa 1000 elossa syntynyttä kohden. Nigerian hiv/aids -tasot ovat kuitenkin paljon alhaisemmat kuin afrikkalaiset maat, kuten Kenia tai Etelä -Afrikka. Myös koulutusjärjestelmä on huonossa kunnossa, vaikka se on laajennettu lähes kaikkiin maan alueisiin, ja hallitus tarjoaa sen ilmaiseksi. Silti Nigeria on synnyttänyt monia vaikutusvaltaisia kirjailijoita ja muusikoita, kuten Chinua Acheben ja Fela Kutin, ja on aloittanut tuottoisan elokuvateollisuuden.
Nigerian, entisen brittiläisen siirtokunnan, hallitus on rakenteeltaan samanlainen kuin Yhdysvalloissa, ja sen toimeenpanovallan presidentti ja kaksikamarinen (kahden talon) lainsäädäntöhaara, nimeltään kansalliskokous, koostuu senaatista ja parlamentista edustajista. Presidentti valitaan nelivuotiskaudeksi kansanäänestyksellä ja hän voi palvella enintään kaksi kautta. Nykyinen presidentti Umaru Musa Yar’Adua on kansalliskokouksen hallitsevan puolueen, Nigerian kansan demokraattisen puolueen, johtaja. Oppositiopuolueella, All Nigerian kansanpuolueella, on suurin osa edustajainhuoneen ja senaatin jäljellä olevista paikoista, mutta myös monet muut puolueet on rekisteröity. Molemmat osapuolet ovat maallisia ja yleiskansallisia.
Nigerian kolme suurta etnistä ryhmää, Faluni/Hausa, Joruba ja Igbo, ovat historiallisesti hallinneet hallitusta ja niiden välinen kilpailu on johtanut irtautumiseen, sisällissotaan sekä korruptioon ja petoksiin politiikassa ja vaaleissa. Viime vuosina islamilaisen lain käyttöönotto ja uskontojen välinen väkivalta, joka johtuu köyhyydestä ja kilpailusta työpaikoista ja maasta, ovat saaneet monet Nigerian kristityt pakenemaan. Nigeriasta tuli 1970 -luvun öljybuumin jälkeen yksi suurimmista öljyntuottajista, mutta vauraus ei ole läheskään tasapuolisesti jakautunut kansalaisten kesken. Korruptio öljyn hallinnassa, ryöstöt ja väkivalta varastamisen vuoksi on vaikeuttanut Nigerian houkuttelemista kaivattuja ulkomaisia investointeja.
Nigeria kävi monien käsien läpi ennen kuin se oli itsenäinen, monietninen, yleiskansallinen maa, joka se on nykyään. Noin 500 eaa. 200 eKr. Kansakuntaa johtivat Nok -ihmiset. Jonkin ajan kuluttua kanurit, hausat ja fulanit muuttivat sinne. Nigeria siirtyi sitten Kanemin valtakuntaan, sitten Fulani-valtakuntaan, ja sitten Britannian valtakunta valloitti sen 19-luvun puolivälissä.
Nigeria itsenäistyi vuonna 1960 ja liittyi Yhdistyneisiin Kansakuntiin, mutta pian se järkyttyi sotilaallisesta vallankaappauksesta ja muslimien Hausan suorittamista samanaikaisista kristillisten Ibosin joukkomurhista pohjoisessa. Mellakointi ja pakeneminen kehittivät Ibosin irtautumisyrityksen itään Biafran tasavaltaksi julistetussa maassa. Seuraavat vuodet leimasivat monia verisiä ja verittömiä vallankumouksia ja suurta taloudellista epävakautta, vaikka öljypuomi nousi vuonna 1970. Vuonna 1999 hallitus palasi demokraattisiin vaaleihin, vaikka prosessi uhkaa jatkuvasti korruptiota ja taisteluja.