Tristan da Cunha on pieni riippuvuus Etelä -Atlantilla. Saaret kattavat 120 neliökilometriä (200 neliökilometriä). Tristan da Cunha koostuu useista saarista asutetun Tristan da Cunhan saaren lisäksi. Saavuttamaton saari, Gough Island ja Nightingale Island ovat kaikki virallisesti osa riippuvuutta, vaikka kaikki ovat asumattomia.
Tristan da Cunha on maailman eristynein asuttu paikka, noin 1350 mailin (2160 km) päässä Saint Helenan vanhemmasta saaresta, joka on pieni saari, jossa on alle 4,000 asukasta. Lähin suuri maa -alue on Etelä -Afrikka, joka on 1750 km: n päässä.
Ei ole yllättävää, että Tristan da Cunha ei ollut koskaan asuttu ennen eurooppalaista löytöä. Saaren havaitsi ensimmäisenä portugalilainen kapteeni Tristão da Cunha 16 -luvun alussa. Hän ei kuitenkaan koskaan laskeutunut, ja saaret jäivät tutkimatta seuraavien kahden vuosisadan ajan.
Saarelta tehtiin ranskalainen tutkimus 18-luvun puolivälissä, ja juuri tässä vaiheessa saarelta löydettiin makeaa vettä, mikä antoi saarelle jonkin arvon reittipisteeksi Atlantin ylityksissä. 19-luvun alussa amerikkalainen asusti saaren väittäen sen omakseen ja nimeänen sen virkistyksen saareksi, ennen kuin hän kuoli vain muutama vuosi saapumisensa jälkeen. Pian hänen kuolemansa jälkeen sota 1812 syttyi Amerikan ja Britannian välillä, ja Amerikka käytti Tristan da Cunhaa merivoimien tukikohtana hyökätäkseen brittiläisiin aluksiin matkalla Yhdysvaltoihin.
Britannian Napoleonin tappion jälkeen Euroopassa ja sen jälkeen, kun hänet oli karkotettu Saint Helenaan, joka oli noin 1350 km: n päässä, britit vaativat Tristan da Cunhaa. Vaikka saari oli kaukana, britit olivat kuitenkin huolissaan siitä, että ranskalaiset kannattajat käyttävät sitä tukikohtana Napoleonin pelastamiseksi. Britit rakensivat alun perin saarelle sotilastukikohdan, ja ajan myötä sinne lähetettiin siviilejä. Vakiintuneen väestön ansiosta Tristan da Cunhaa alettiin käyttää Afrikan Kapin ympäri Euroopasta itään kulkevien alusten varahuoltosatamana.
Kun Suezin kanava avattiin, alusten ei kuitenkaan tarvinnut purjehtia Kapin ympäri, ja Tristan da Cunha tuli jälleen uskomattoman eristyksiin. Valaat pyysivät satunnaisesti saarta edelleen tukikohtana, mutta myös tämä liikenne harveni ajan myötä.
Toisessa maailmansodassa britit käyttivät Tristan da Cunhaa tukikohtana Etelä -Atlantin valvontaan. Tuolloin saari asetettiin riippuvuudeksi Saint Helena -alueen alle. 1960 -luvun alussa saarella puhkesi tulivuori ja ajoi väestön tilapäisesti Englantiin, vaikka he palasivat muutamaa vuotta myöhemmin.
Tristan da Cunha on yksi maailman vähiten asutetuista paikoista, ja sen asukasluku on noin 270 ihmistä. Tätä pientä väestöä vaikeuttaa edelleen saaren uskomaton eristäytyminen. Saaren koko sosiaalisen ryhmän muodostavat vain 80 perhettä, ja monet nuoret lähtevät saarilta etsimään puolisoaan ja toivovat lopulta palaavansa.
Tristan da Cunhaan ei ole lentokoneita, ja yleisin tapa päästä sinne on ratsastaa Saint Helena -laivalla tai nostaa kyyti Etelä -Afrikan kalastusaluksella.