Tuvalu on saariryhmä, joka tunnettiin Ellicen saarina vuoteen 1978 saakka, jolloin se itsenäistyi Britannian valtakunnasta. Itsenäisyydestään huolimatta Tuvalu tunnustaa edelleen kuningatar Elisabet II: n tärkeimmäksi valtionpäämieheksi, vaikka pääministeri nimitetään Tuvaluun valvomaan saaren liiketoimintaa. Tuvalu on ainutlaatuinen hallintojärjestelmässään, sillä saarella ei ole armeijaa eikä poliisia. Vaikka merivalvontayksikkö on olemassa, se valvoo pääasiassa ulkomaista liikennettä. Rikollisuutta ei käytännössä ole lainkaan Tuvalussa. Maailmassa on vain kaksi Tuvalun suurlähetystöä: yksi Englannissa ja yksi Taiwanissa.
Neljä pääsaarta, joita ympäröi viisi muuta pientä koralliriutan luotoa, sijaitsevat Tyynellämerellä ja niitä pidetään osana Polynesiaa. Kaikkien yhdeksän saaren kokonaispinta -ala on tuskin yli 10 neliökilometriä, ja asukasluku on vain 26 10,000 asukasta. Lähes 100 prosenttia väestöstä on polynesialaisia, ja vain harvat ulkomaalaiset vierailevat saarella. Funafuti, Tuvalun pääkaupunki, on pieni saari, jossa sijaitsee lentokenttä, paikallinen kirkko ja virallinen hallituksen rakennus. Suurin osa Funafutin taloista on tehty palmuista.
Tuvalu on erittäin köyhä maa, jolla ei ole puhuttavaa luonnonvaroista. Maatalous ei ole mahdollista maaperän koostumuksen vuoksi, eikä kalastuksen lisäksi ole muuta teollisuutta, vaikka sitäkin yritetään vain pienessä mittakaavassa paikallisten perheiden elää. Itse asiassa Tuvalussa on tavallista, että perheillä on tietty ammatti, kuten talonrakennus, kirjanoppineet tai jopa leivonta, ja kauppaa taitojaan säilyttääkseen yhteisön. Postimerkkien myynti ja ulkomainen apu ovat Tuvalun tärkeimmät elinkeinot. Tuvalussa on meneillään kampanja matkailun edistämiseksi, mutta tulokset ovat toistaiseksi olleet pieniä. Tuvaluun perustetaan kolme pientä majataloa ja hotelli vierailijoiden vastaanottamiseksi, joista suurin osa on poliitikkoja tai kansainvälisiä avustustyöntekijöitä.