Sana misantropia on johdettu kreikan sanoista, jotka tarkoittavat “vihaa” ja “mies” tai “ihminen”. Se on vihaa tai halveksuntaa ihmislajia tai ihmisluontoa kohtaan. Se voi myös viitata yleiseen epäluottamukseen tai vastenmielisyyteen ihmisiä kohtaan. Henkilöä, jolla on nämä tunteet ja/tai vetäytyy yhteiskunnasta niiden vuoksi, kutsutaan misantroopiksi. Misantropia on samanlainen, mutta erotettavissa sellaisista käsitteistä kuin filosofinen pessimismi ja nihilismi.
Misantrooppiset asenteet voivat perustua voimakkaaseen vieraantumiseen tai inhoon ihmisyhteiskunnasta. Tunne misantropian synnyttävistä tunteista löytyy misantroopin määritelmästä. Yksi tällainen merkintä vertaa misantropiaa älykkääseen ihmiseen, jolla on ”allerginen reaktio” tavallisempaan, yksinkertaiseen mieleen.
Tällaiset ajatukset voivat syntyä aidosta vastenmielisyydestä, mitä ihmiset ovat tehneet maailman kanssa. Poistuessaan siitä misantroopit voivat itse asiassa harjoittaa jonkinlaista elitismiä. He voivat silti muodostaa suhteita valittuihin yksilöihin, vaikka ne vihaavatkin ihmisiä yleensä. Parisuhteet voivat kuitenkin olla harvinaisia ja lyhytaikaisia.
Misantropiaa syytetään toisinaan virheellisesti sosiaalisen satiirin kirjoittajille. Kirjallisuuden misantrooppiset lausunnot ovat usein yksinkertaisesti kirjallinen väline. Äärimmäinen komedia ja satiiri voivat saada meidät miettimään, mikä ihmisluonto todella on, sekä tutkimaan omaa käyttäytymistämme.
Misantropiaan liittyy filosofinen pessimismi, joka ottaa myös synkän näkemyksen ihmiskunnasta. Se ei kuitenkaan perustu vihaan ihmiskuntaa kohtaan. Se johtuu johtopäätöksestä, että ihmisenä oleminen jättää ihmiskunnan toivottomaan tilaan, jossa ei voi koskaan edistyä.
Saksalainen filosofi Arthur Schopenhauer julisti kuuluisasti: “Ihmisen olemassaolon on oltava eräänlainen virhe.” Hän vertasi ihmisen älyä ontuvaan mieheen, joka näkee tahtonsa, mutta ratsastaa sokean jättiläisen harteilla. Järki saa meidät vain kärsimään, koska se antaa meille mahdollisuuden ymmärtää, että se ei vastaa meidän tahtoamme. Ihmisen tila on, että pysymme aina puutteellisen biologiamme vankeina.
Nihilismi ja eksistentialismi jakavat yhteisen johtopäätöksen, että ihmisen tilalla ei ole merkitystä. Ei ole todisteita korkeammasta olennosta. Ei ole toimia, jotka olisivat parempia kuin muut, koska ei ole olemassa “totuuksia”, joihin toimintamme perustuu. Ranskalainen eksistentialistikirjailija Jean-Paul Sartre julisti, ettei helvetistä tarvitse spekuloida, koska ihminen asui jo siinä.