Etuliite nano- tarkoittaa miljardia. Nanometri on metrin miljardisosa, nanogramma on miljardi grammaa jne. Miljoonasosa ja tuhannesosa ovat mikro- ja milli-. Kun sitä käytetään nykyaikaisten keskustelujen yhteydessä, etuliite nano- asetetaan useimmiten pituusyksikön, mittarin eteen, viitaten rakenteisiin ja prosesseihin, jotka tapahtuvat nanometrin asteikolla, atomien koosta. Nanotiede on ala, joka tutkii tämän tyyppisiä ilmiöitä, kun taas nanoteknologia on insinööritaito, joka tekee hyödyllisiä laitteita sen hyödyntämiseksi.
Yksittäisten atomien koko vaihtelee 0.1 – 0.5 nanometriä. Käyttämällä skannaavia tunnelointimikroskooppeja, jotka luovat kuvia kvanttitunnelitehosteiden avulla, voimme ratkaista yksittäisiä atomeja ja jopa manipuloida niitä jossain määrin. Koon vertailupisteenä Mycoplasma -suvun pienimmät bakteerit ovat 200 nm halkaisijaltaan.
Ajatus nanoteknologiasta sai alkunsa kuuluisasta fyysikosta Richard Feynmanista, joka piti 1959 puheen, jonka otsikkona oli ”Pohjassa on runsaasti tilaa”, jossa hän sanoi: ”Fysiikan periaatteet, sikäli kuin näen, eivät puhu vastaan. mahdollisuus ohjata asioita atomi atomilta. ” Feynman ehdotti, että käytetään joukkoa robotti-aseita, jotka rakentavat yhä pienempiä robotti-aseita, kunnes käsivarret ovat niin pieniä, että ne pystyvät manipuloimaan yksittäisiä atomeja.
Tällaisen koneen vetovoima yhdistettynä nanotieteen ja nanoteknologian lähiajan sovelluksiin ovat innoittaneet monia miljardeja dollareita investointeihin tällä alalla. Kesäkuusta 2007 lähtien yli 200 kuluttajatuotetta sisältää nanoteknologiaksi katsottua materiaalia. Tietenkin sanan ”nanoteknologia” merkitys on laajentunut huomattavasti sen alkamisen jälkeen. Alun perin se tarkoitti nanomittakaavaisia konejärjestelmiä, mutta nykyään se on taipumus soveltaa käytännössä kaikentyyppiseen tieteelliseen tutkimukseen, joka tapahtuu nanomittakaavassa.
Sanaa ”nanoteknologia” suositteli alun perin vuonna 1986 Eric Drexler kirjassaan ”Engines of Creation”, jossa keskusteltiin edistyneen nanoteknologian toteutettavuudesta ja mahdollisuuksista. Sitä seurasi tekninen kirja Nanosystems vuonna 1992, joka esitteli erilaisia malleja molekyylikoneille. Tosin näitä ei ole vielä rakennettu.