Nopeus- ja ketteryysharjoittelu sisältää harjoituksia ja harjoituksia, joita käytetään urheilijan suorituskyvyn parantamiseen. Melkein kaikissa urheilulajeissa ketterä ja nopea on elintärkeää korkean kilpailun saavuttamiseksi, minkä vuoksi nopeus- ja ketteryysharjoituksia käytetään yleisesti. Ketteryyden lisääminen voi myös auttaa urheilijaa vähentämään loukkaantumisriskiä, joka yleensä johtuu lihasten kireydestä. Esimerkkejä nopeus- ja ketteryysharjoituksista ovat sukkula-, tikaporakoneet ja suorat sprintit. Urheilija, joka käy nopeus- ja ketteryysharjoittelua, suorittaa yleensä lyhyitä harjoituksia – joita kutsutaan joskus intervalliharjoituksiksi – pikemminkin kuin laajennettu harjoitus.
Nopeusharjoittelu keskittyy urheilijan suoraviivaiseen nopeuteen. Urheilussa, kuten jalkapallo, amerikkalainen jalkapallo ja rugby, mitä nopeampi pelaaja on, sitä suurempi etu hänellä on vastustajiinsa nähden. Tämä pätee sekä ammatti- että amatööritasolle. Nopeusharjoituksia käytetään yleensä yhdessä harjoitusten kanssa kehon lihasten – etenkin jalkojen ja lonkkien – ydinvoiman lisäämiseksi, koska tämä on tärkeää urheilijan nopeuden maksimoimiseksi.
Ketteryys viittaa siihen, kuinka nopeasti keho voi muuttaa asentoaan tai asentoaan. Tämä on tärkeää urheilulle, sillä mitä enemmän urheilija on ketterä, sitä nopeammin hän voi muuttaa suuntaa. Lisäksi mitä tehokkaammin keho pystyy muuttamaan asentoaan, sitä epätodennäköisempää on, että urheilija aiheuttaa vammoja yli -venytyksellä. Vaikka nopeus- ja ketteryysharjoituksia pidetään usein samoina, ne on keskitettävä erikseen parhaiden tulosten saavuttamiseksi. He käyttävät kuitenkin samanlaisia harjoituksia ja harjoituksia.
Urheilijan, joka käyttää nopeus- ja ketteryysharjoittelua, tulee suorittaa lämmittely ennen harjoituksen tai harjoituksen aloittamista. Vaikka ketteryysharjoitukset eivät välttämättä vaadi fyysistä rasitusta, joka liittyy laajennettuihin sydän- ja verisuonitreeneihin, ne aiheuttavat suuren vaikutuksen. Tämä voi aiheuttaa vammoja lihaksille, jotka eivät ole riittävän joustavia.
Jos urheilija haluaa juosta nopeammin, on yleensä käytettävä erityisiä harjoituksia nopeuden lisäämiseksi. Esimerkiksi sukkulalennot lisäävät sekä nopeutta että kestävyyttä. Kartiot sijoitetaan kasvavalle etäisyydelle – usein noin kymmenen metrin etäisyydelle toisistaan. Urheilija juoksee ensimmäiseen kartioon ja juoksee takaisin alkuun, sitten sprintti toiseen kartioon ja juoksee takaisin ja niin edelleen, kunnes kaikki kartiot on käytetty. Juokseminen ylämäkeen on myös hyvä tapa lisätä voimaa.