Limine -liike on menettelytapa, jossa yksi oikeudenkäynnin osapuolista vaatii, että tuomioistuin sulkee pois tietyt todisteet, joita vastapuoli ei voi esittää oikeudenkäynnin aikana. Peruste tämän pyynnön hyväksymiselle voi johtua siitä, että esitetyt todisteet ovat joko merkityksettömiä tai erittäin haitallisia. Limine -liike ei ole ehdoton kielto esittää todisteita, vaan menettely, jolla estetään tuomariston ennakkoluuloisuus, ennen kuin tuomaristosta voidaan tehdä lopullinen päätös sen hyväksyttävyydestä.
Yksi limine-esityksen tarkoituksista on välttää oikeudenkäynti, jossa toinen osapuolista esittää ensin todisteita ja sitten päätetään niiden hyväksyttävyydestä sen jälkeen, kun tuomaristo on jo kuullut todisteiden olemassaolosta. Näissä olosuhteissa, vaikutusten kannalta, todisteellinen kissa on jo päästetty pussista. Vaikka tuomari päättää todisteiden hylkäämisestä, riippumatta hänen ohjeistaan valamiehistölle, että heidän on jätettävä huomiotta todisteiden olemassaolo, jotkut tuomarit voivat tehdä kielteisiä ja vahingollisia johtopäätöksiä.
Yleensä osapuoli jättää limine -liikkeen ennen oikeudenkäyntiä. Osapuoli, joka haluaa päättää, että tiettyjä todisteita ei voida hyväksyä, esittää syyt, joiden vuoksi ne olisi suljettava pois. Todistussäännöt voivat yleensä kieltää tiettyjen todisteiden esittämisen, koska niiden todistusvoima on huomattavasti suurempi kuin osapuolille aiheutuva vahingollinen vaikutus. Esimerkiksi rikosoikeudellisessa oikeudenkäynnissä vastaajan asianajaja voi pyrkiä estämään todisteita asiakkaansa rikkomussyytteistä sillä perusteella, että sen todistusarvo on jonkin verran rajallinen, mutta sen vahingollinen vaikutus voi olla suuri.
Jos syyttäjä ilmoittaisi oikeudenkäynnin aikana ensin tuomarille, että hän haluaisi antaa tuomion tuomiosta todisteena, mutta asiakirjat eivät ole sallittuja, poissulkemispäätöksen etu on jonkin verran heikentynyt, koska valamiehistö on jo kuullut rikkomussyytteet. Näistä syistä tärkein yksittäinen menettelytapa limine -liikkeessä on se, että kaikki esitetyt todisteet, joita vastapuoli vastustaa, on esitettävä tuomariston kuulemisen ulkopuolella. Tämä voi tapahtua joko tuomioistuimessa tai tuomarin jaostoissa, jolloin tuomari päättää sitten sen hyväksyttävyydestä.