Amerikan sisällissodan aikana useat valtiot irtautuivat Amerikan yhdysvalloista (”unioni”) muodostaen Amerikan liittovaltiot. Se tunnetaan myös nimellä Konfederaatiovaltiot tai Konfederaatio, se koostui eteläisistä osavaltioista ja alueista, jotka olivat perustaneet tosiasiallisen hallituksen, jota johtaa liittovaltion presidentti Jefferson Davis. Kaikkiaan 11 eteläistä valtiota irtautui unionista, ja Konfederaatio kesti sisällissodan, 1861–1865.
Vaikka unionin ja Konfederaation väliseen erimielisyyteen oli monia syitä, ensisijainen syy oli kahden hallituksen välinen erimielisyys orjuudesta. Eteläiset valtiot halusivat edelleen sallia käytännön, kun taas pohjoiset valtiot eivät. Muut kysymykset, kuten valtioiden oikeudet sekä verot ja tullit, olivat kuitenkin myös suuria jännitteitä. Kun pohjoisen ja eteläisen valtion välinen suhde vaikeutui, seitsemän eteläistä valtiota päätti erota unionista. Tämä tapahtui ennen kuin Abraham Lincoln astui virkaan, mutta neljä muuta erosi hänen toimikautensa alkaessa.
Amerikan liittovaltiot taittivat virallisesti, kun liittovaltion armeija antautui huhtikuussa 1865. Siihen saakka kuitenkin unionin ja liittovaltion armeijoiden välillä käytiin taistelu, koska unioni – tai se, mikä jäi Yhdysvalloista – ei tunnustanut Konfederaatio itsenäisenä kansakuntana. Presidentti Abraham Lincoln johti unionin asiaa, ja hänen puheenjohtajakautensa aikana molemmat osapuolet kamppailivat – kuten presidentti Lincoln sanoi – jakautuneena kansakuntana.
Sisällissodan päättymisen ja Amerikan liittovaltioiden lakkauttamisen jälkeen erota yrittäneille valtioille annettiin jälleen edustus kongressissa maan yhdistämiseksi. Unionin puolesta taistelleet vapautetut orjat, jotka tunnetaan nimellä Freedmen, saivat väliaikaisesti äänioikeuden, mutta heidän kansalaisoikeustaistelunsa jatkuisi seuraavan vuosisadan ajan.