Deduktiivinen päättely on yksi kahdesta pätevän päättelyn perusmuodosta. Se alkaa yleisellä hypoteesilla tai tunnetulla tosiasialla ja tekee tästä johtopäätöksestä yleisen johtopäätöksen. Tämä on päinvastoin kuin induktiivinen päättely, johon kuuluu laajojen yleistysten luominen erityisistä havainnoista. Deduktiivisen päättelyn perusajatus on, että jos jokin asia pitää paikkansa tietyn luokan asioista yleensä, tämä totuus koskee kaikkia kyseisen luokan jäseniä. Yksi avaimista pätevän deduktiivisen päättelyn kannalta on siis kyetä tunnistamaan luokan jäsenet oikein, koska väärät luokittelut johtavat virheellisiin johtopäätöksiin.
Totuus ja pätevyys
Jotta deduktiivinen päättely olisi järkevää, myös alkuperäisen hypoteesin tai yleistyksen on oltava oikea. Kaikista yleistyksistä voidaan tehdä looginen päättely, vaikka se ei olisikaan totta. Jos yleistys on kuitenkin väärä, erityinen johtopäätös voi olla looginen ja pätevä, mutta silti väärä.
Esimerkit
Deduktiivisen päättelyn voi ymmärtää paremmin katsomalla esimerkkejä. Yleistäminen voisi olla esimerkiksi: “Kaikilla ampiaisilla on pistokkaita”. Tietyn tapauksen looginen johtopäätös olisi sitten: “Se on ampiainen, joten sillä on pistos.” Tämä on pätevä vähennys. Vähennyksen totuus riippuu kuitenkin siitä, onko havaittu hyönteinen todellakin ampiainen.
Ihmiset käyttävät usein deduktiivista päättelyä tietämättä sitä. Esimerkiksi vanhempi voi sanoa lapselle: “Varo tuota ampiaista – se voi pistää sinua.” Vanhempi sanoo tämän, koska hän tietää, että ampiaisilla on pistelyjä, ja siksi havaittu ampiainen on pistävä ja saattaa pistä lapsen.
Induktiivinen päättely
Induktiivinen päättely toimisi päinvastaisessa järjestyksessä. Erityinen havainto olisi, että tietyllä ampiaisella on pistely. Voisi sitten saada aikaan sen, että kaikilla ampiaisilla on piikkejä. Monissa tieteellisissä testeissä todistetaan, onko vähennys tai induktio itse asiassa totta. Jos päätetään, että kaikilla kissoilla on oranssi turkki, koska esimerkiksi yhdellä kissalla on oranssi turkki, se voidaan helposti kiistää tarkkailemalla kissoja, joilla ei ole oranssia turkista.
Syllogismi
Yksi yleisimmistä ja hyödyllisimmistä deduktiivisen päättelyn muodoista on syllogismi. Syllogismi on erityinen argumenttimuoto, jossa on kolme helppoa vaihetta: pääolettama, vähäinen lähtökohta ja looginen johtopäätös. Esimerkiksi olettamusta “Jokaisella X: llä on ominaisuus Y” voisi seurata olettamus “Tämä asia on X”, mikä antaisi johtopäätöksen “Tällä asialla on ominaisuus Y.” Ensimmäinen ampiainenesimerkki voitaisiin jakaa pääoletukseen “Jokaisella ampiaisella on pistely”, pienelle oletukselle “Tämä hyönteinen on ampiainen” ja johtopäätökselle “Tällä hyönteisellä on pistely”. Syllogismin luomista pidetään hyvänä tapana testata deduktiivinen päättely sen oikeellisuuden varmistamiseksi.