Konfliktien tai sotien aikana tavanomaisia moraalisia ja eettisiä sääntöjä, jotka koskevat muiden kohtelua, haastetaan usein. Poliittiset johtajat etsivät usein tapoja ohittaa kansalaistensa vastalauseet saadakseen tukea asiansa puolesta. Yksi tällainen julkisen manipulointimenetelmän nimi on dehumanisointi, joka on myötätuntoisten ihmisominaisuuksien tarkoituksellinen poistaminen, kun viitataan vastakkaisen ideologian, rodun, poliittisen puolueen tai muun konfliktin lähteen jäseniin. Adolf Hitlerin viittaukset juutalaisiin “tuholaisina” tai “rotina” ovat yksi esimerkki tästä toiminnassa.
Keskivertokansalaisen vakuuttaminen väkivaltaiseen tekoon tai lähimmäisen tappamiseen on erittäin vaikeaa. Useimpien ihmisten moraalikoodi sanoo, että tällaiset teot ovat moraalittomia ja puolustamattomia. Dehumanisoinnin taitavan käytön avulla johtajat ovat kuitenkin kautta historian onnistuneet tekemään juuri niin. Kun viholliselta on riistetty ihmisyys ja hänestä tulee rangaistuksen arvoinen kohde, ajatus tämän uhan huonosta kohtelusta tai jopa tuhoamisesta tulee moraalisesti perusteltua.
Dehumanisointi alkaa usein henkilöllisyyden poistamisesta. Tuomittu rikollinen saa esimerkiksi vankilan tunnusnumeron, jonka avulla vartijat ja muut viranomaiset voivat ylläpitää persoonatonta suhdetta vankeihin. Tätä käytäntöä käyttävät myös sotilasvankilat ylläpitämään ylivoimaisuuden tunnetta vangituista vihollistaistelijoista. Vihollisen katsominen ihmiseksi voi vaarantaa sotilaan kyvyn kuulustella häntä myöhemmin.
Nämä menetelmät voidaan nähdä myös muilla kiistanalaisilla aloilla. Ne, jotka tukevat esimerkiksi naisten oikeuksia tehdä abortteja, käyttävät kirjallisuudessaan harvoin sanoja vauva tai lapsi. Kliinisten termien, kuten sikiön, käyttämistä voitaisiin pitää pyrkimyksenä dehumanisoida tärkeä osa asiaa. Sitä vastoin elämää tukevat kannattajat voivat käyttää tällaisia menetelmiä vähentääkseen terveyskeskuksen henkilöstön huolehtimattomiksi tappajiksi.
Toinen esimerkki esiintyy sotien tai konfliktien tiedotusvälineissä. Vihollisjoukkoja kuvataan usein ääriliikkeiksi, kapinallisiksi tai terroristeiksi, kun taas ystävällisiä joukkoja kuvataan joukkoiksi tai vapaustaistelijoiksi. Tämä antaa yleisölle mahdollisuuden ohittaa luonnolliset vastenmielisyytensä konflikteihin pitämällä vihollisiaan epäinhimillisinä. Tällainen taktiikka hyödyntää myös ihmisen luontaisia ennakkoluuloja, kuten luomalla ”muslimiekstremistin” tai ”juutalaisen uhan” luonne. On paljon helpompaa perustella karikatyyrin tuhoaminen kuin todellinen rotu tai uskonto.
Dehumanisointi on tehokas propagandatyökalu, kun sitä käytetään taitavasti. Esimerkiksi kuolemanrangaistuksen tapauksessa tuomitun vangin rikoksen yksityiskohdat saavat usein enemmän huomiota mediassa kuin yksityiskohdat hänen henkilökohtaisesta elämästään ennen tekoa. Niin kauan kuin yleisö pitää vankia epäinhimillisenä hirviönä, teloituksen suorittaminen on suhteellisen helppoa. Tämä työkalu onnistuu, kun keskimääräiset ihmiset, joilla on keskimääräinen moraali ja eettiset periaatteet, eivät enää näe henkilöä etiketin takana.