Jouluvanukas on eräänlainen jälkiruoka, jota perinteisesti syödään Britanniassa jouluruoan jälkeen. Englantilaiset ovat nauttineet tavalla tai toisella tästä perinteisestä jouluruoasta noin 1400 -luvun alusta lähtien. Perinteinen jouluvanukas on luultavasti kehittynyt ruokalajeista, kuten hauraasta, puuromaisesta lihan, kuivattujen hedelmien ja mausteiden seoksesta, jota syötiin laajalti keskiaikaisen joulunajan aikana Isossa-Britanniassa. Jouluvanukka olisi voinut kehittyä myös keskiaikaisten ihmisten jauhelihapiirakoista, jotka olivat valmiita auttamaan säilyttämään lihansa ja hedelmänsä talven aikana, koska nämä piirakat sisälsivät monia samoja ainesosia, joita käytetään nykyään jouluvanukkaissa. Jotkut uskovat, että lautasen valmistuksella ja tarjoilulla on uskonnollinen merkitys, ja sen perinteiset ainesosat ovat usein kalliita ja harvinaisia esineitä keskiajalla.
Useimmat uskovat, että kiinteä joulupuding, joka on kuvioitu murusilla ja munilla, kehittyi todennäköisesti vuoden 1600 tienoilla. Lihaa, hedelmiä ja mausteita sisältävän ja oluella, viinillä tai viinillä maustetun joulujälkiruoan syömistä oli luultavasti pidetty perinteisenä Englannissa noin kahden vuosisadan ajan. Historioitsijat uskovat, että joulupudingin kehitys alkoi, kun roomalaiskatolinen kirkko rohkaisi englantilaisia perheitä tekemään ja nauttimaan tämän lomaherkun. Perinteisen jouluvanukan sanotaan sisältävän 13 ainesosaa, joista yksi edustaa kutakin 12 apostolia ja toinen Jeesusta Kristusta. Vanukas oli keitettävä viimeisenä sunnuntaina ennen kristillistä adventtiaikaa, ja jokaisen perheenjäsenen oli vuorotellen sekoitettava vanukasseos idästä länteen kunnianosoituksena kolmelle viisaalle Kristillinen tarina Kristuksen syntymästä.
Perinteinen loma -vanukas, sellaisena kuin sitä nykyään syödään, ilmestyi luultavasti vasta viktoriaaniseen aikaan. Tämä vanukas valmistetaan yleensä suetista, hedelmistä, pähkinöistä, jauhoista ja sokerista, ja se on yleensä myös maustettu erilaisilla mausteilla, likööreillä ja viineillä. Se voidaan koristaa sokerilla tai holly -lehdillä ennen tarjoilua. Useimmat brittiläiset perheet haluavat kaataa konjakkia tai muuta viinaa joulun vanukkaan päälle ja sytyttää sen palamaan ennen juhlallista esittelyä pöydälle.
Pienet kolikot ja rihkat on perinteisesti keitetty vanukkaan, jotta ruokailijat voivat löytää. Kolikon sanotaan tuovan vaurautta etsijälle ensi vuonna, kun taas sormuksen sanotaan ilmoittavan tulevista häät. Pienen vanukkaan keitetyn ankkurin sanotaan tuovan etsijälle turvallisuutta, kun taas sormustimen sanotaan siunaavan löytäjää säästävällä hengellä. Pienet toiveluut keitetään joskus myös joulupudingiin, ja niiden sanotaan tuovan etsijälle vuoden onnea.