Kansainvälinen taloudellinen kehitys on tutkimus prosessista, jolla kehitysmaat voivat saavuttaa kestävän kehityksen. Tämä prosessi sisältää politiikkoja, joilla parannetaan maan henkilöresursseja, tuottavuutta ja infrastruktuuria sekä luodaan poliittisen vakauden ilmapiiri. Talouskehitykseen kuuluu koulutuksen, sanitaation, terveydenhuollon, asumisen, veden, jäteveden ja liikenteen parantaminen vakaassa hallitusympäristössä, joka kannustaa ulkomaisia investointeja. Talouskehitystä voidaan edistää sopivalla kansainvälisellä kauppapolitiikalla ja sopimuksilla, jotka vähentävät kehitysmaiden viennin esteitä. Kansainvälinen talouskehitys ei välttämättä ole sama asia kuin talouskasvu, joka itsessään ei välttämättä johda kestävään kehitykseen, mutta sillä voi olla haitallisia seurauksia ympäristölle ja väestönosille.
Ponnistelut kansainvälisen talouskehityksen saavuttamiseksi sisältävät sellaisten politiikkojen tarkastelua, jotka voivat parantaa kestävästi kehitysmaiden taloutta samalla kun tunnustetaan, että eri maat saattavat vaatia erilaista politiikkaa. Kaikki kehitysmaat eivät ole samassa kehitysvaiheessa, ja ne eroavat suuresti toisistaan maa -alueen, luonnonvarojen, väestön, maantieteellisen sijainnin, infrastruktuurin ja poliittisten järjestelmien suhteen. Kansainvälisen talouskehityksen yleisten puitteiden mukaisesti jokaisen kehitysmaan on muotoiltava omat politiikkansa kestävän kehityksen saavuttamiseksi.
Kehitysmaiden on yleensä kehitettävä oikeudellisia ja taloudellisia institutionaalisia puitteitaan. Tehokas pankkijärjestelmä on rakennettava sen varmistamiseksi, että säästöt sijoitetaan asianmukaisesti ja yritykset voivat saada rahoitusta uusille hankkeille. Ilman tehokasta pankkijärjestelmää pääoma siirtyy maan ulkopuolelle ja epäviralliset rahoitusmarkkinat kasvavat ja perivät rangaistuskorkoja yritys- tai henkilökohtaisista lainoista. Vahva oikeusjärjestelmä on rakennettava sopimusten täytäntöönpanemiseksi ja omistusoikeuksien ja liiketoiminnan omaisuuden suojaamiseksi. Hallituksen on kyettävä korottamaan veroja ja hallitsemaan lakeja ilmapiirissä, jossa ei ole korruptiota.
Infrastruktuuria on kehitettävä elintason parantamiseksi ja kaupan tukemiseksi. On oltava riittävät laitokset, kuten sähkö ja vesi; julkiset palvelut, kuten koulutus, terveys ja poliisi; tyydyttävät posti- ja televiestintäpalvelut; ja hyvä liikenneinfrastruktuuri, mukaan lukien tiet, rautatiet, satamat ja lentokentät. Infrastruktuuri on olennainen perusta inhimillisen pääoman laadun parantamiselle lisäämällä terveyttä, koulutusta ja koulutusta.
Kansainvälinen talouskehitys edellyttää kansainvälistä kauppaympäristöä, jossa kehitysmaat voivat käydä kauppaa ilman tarpeettomia esteitä. Kansainväliset sopimukset ja keskustelut sellaisissa järjestöissä kuin Maailman kauppajärjestö (WTO) ovat edistyneet jonkin verran kehitysmaiden viennin tulliesteiden vähentämisessä, mutta pyrkivät edelleen vuodesta 2011 lähtien vähentämään teollisuusmaiden tukia sellaisille aloille kuin maatalous, jotka estävät kilpailua kehitysmaiden tuotteista. Keskustelu jatkuu siitä, missä määrin kehitysmaiden on ehkä suojeltava kehittyvää teollisuuttaan ulkomaisen tuonnin tulliesteillä.