Kertova runous on runoutta, jolla on juoni. Näiden runojen sisältö ja rytminen luonne heijastavat suullista käytäntöä, josta kerronnan perinne aloitettiin. Eepokset ja perinteiset balladit ovat yleisimpiä kertovan runouden muotoja, mutta myös laikut ja jotkut idyllit täyttävät ehdot.
Jokainen kertova runo kertoo tarinan, jolla on alku, keskikohta ja loppu. Tarinalla on joko sisäinen tai ulkoinen konflikti sekä yksi tai useampi hahmo, joka on joutunut konfliktiin. Jotkut kertovat runot kuvaavat suoraan asetusta, mutta toiset eivät.
Ennen lukutaidon juurtumista tarinankertojien oli rekonstruoitava tarinoita muistista. Runolliset elementit – kuten mittari, riimi, alliteraatio ja assonanssi – auttoivat bardeja muistamaan useiden tarinoiden sanat ja tapahtumat helpommin kuin jos nämä tarinat välitettäisiin vain proosana. Kertovaa runoutta laulettiin tyypillisesti, mikä antoi sille viihdyttävän laadun. Näiden runojen aiheina olivat sekä suosittuja tarinoita, jotka kerrottiin yksinomaan nautinnoksi, että uutisia muista alueista tulevista tärkeistä tapahtumista.
Eepot, yksi yleisimmistä kertovien runojen tyypeistä, ovat pitkiä runoja ilman säkeistöjä, jotka tyypillisesti kuvaavat vakavia, sankarillisia tekoja. Kuninkaat, puolijumalat, soturit ja muut jalohahmot taistelevat kulttuurinsa, maansa tai maailmansa kohtalosta. Odysseia, muinaiskreikkalainen runo runoilija Homerille, kertoo tarinan Odysseuksesta, legendaarisesta Ithakan kuninkaasta, kun hän taistelee päästäkseen takaisin kotiinsa Troijan sodan jälkeen. Beowulf, eeppinen runo, jonka sävelsi anonyymi anglosaksinen runoilija joskus 700-1000 eaa., Kuvaa kolme taistelua, jotka taistelivat Beowulf, sankari ja lopulta Geatsin kuningas.
Balladi, toinen kertova runoustyyppi, on tyypillisesti lyhyempi kuin eepos ja hieman vähemmän vakava. Useimmat balladit voidaan jakaa strofseihin ja sisältää toistuvia kehyksiä ja äkillisiä siirtymiä. Balladiteemat kattavat myös laajemman aihepiirin kuin eeppiset teemat, kuten rakkaustarinoita, uskonnollisia oppitunteja ja seikkailunhaluisia tarinoita Robin Hoodin kaltaisista kansanperin sankareista. Nykyaikaisessa populaarimusiikissa termi “balladi” viittaa kuitenkin useimmiten sellaiseen rakkauslauluun, joka ei kerro tarinaa eikä ole luokiteltu runoavaksi runoudeksi.
Maallot ovat pitkiä, kevyitä kerronnallisia runoja, joita minstrels ja trouvères lauloivat keskiajalla. Nämä runot liittyvät lyyriseen runomuotoon, ja molemmat runotyypit tukeutuvat voimakkaasti loppurimeihin ja tunteiden ja henkilökohtaisten kokemusten kuvauksiin. Lyriikka on kuitenkin luonteeltaan ei-kertova, kun taas maallikko kertoo tarinan näiden tunteiden ja kokemusten avulla.
Idylli voi viitata joko lyhyeen runoon, joka maalaa maaseudun maaseudun elämään, tai pidempään runoon, joka kertoo tarinan menneisyydestä. Kuvaileepa runoilija paimenen, maanviljelijän tai sotilas sankarin elämää, idylli, joka kertoo tarinan, kuuluu kertovan runouden luokkaan. Jos idylli kuvaa kuitenkin vain maaseudun kohtausta, kertomatta tarinaa kyseisen kohtauksen hahmosta, se ei ole luonteeltaan kertova.