Keskustelueetikalla on kaksi perimmäistä tavoitetta: löytää eettisiä totuuksia keskustelun kautta ja asettaa keskustelun etiikka. Keskustelun etiikassa on neljä hallitsevaa periaatetta, mukaan lukien vilpittömyys, avoimuus, kunnioitus ja oikeudenmukainen itsearviointi. Tässä mielessä Jurgen Habermas, yksi modernin keskustelun etiikan perustajista, sanoi, että “parempi argumentti voittaa”. Hänen ja muiden ajattelutovereidensa ajatuksia on kuitenkin arvosteltu liian utopistisuudesta ja ennakkoluulojen huomiotta jättämisestä.
Kutsutaan myös argumentointieetiksi, ja se perustuu Habermasin ja saksalaisen filosofin Karl-Otto Apelin ajatuksiin. Molemmat rakensivat teoksensa Immanuel Kantin moraaliteorian sekä Georg Wilhelm Friedrich Hegelin Kantin kritiikin perusteella. Filosofit, kuten Hans-Hermann Hopp, Stephan Kinsella, Frank van Dun ja Roger Pilon, ovat auttaneet kehittämään libertaarisia teorioita diskurssin etiikasta.
Tietyt oletukset perustuvat keskustelun etiikkaan ja auttavat ohjaamaan tällaisten keskustelujen järjestämistä. Kantin moraaliteorian perusteella keskustelun pitäisi olla avoin kaikille henkilöille, jotka pystyvät puhumaan ja joissa kaikki osallistujat ymmärtävät lausekkeen merkityksen. Lisäksi kukaan ei saa jättää väitteitä väliin, ja kaikkien osallistujien perimmäisenä tavoitteena on löytää paras argumentti. Nämä Habermasin ja Kantin asettamat periaatteet johtivat kolmen keskustelun etiikan idean kehittämiseen: kognitivismi, oikeudenmukaisuus vs. hyvä ja universalisaatio.
Kognitivismi on usko siihen, että logiikkaa voidaan soveltaa eettisiin kysymyksiin. Tämä tarkoittaa, että moraalikysymystä ei tarvitse ratkaista suhteessa uskonnollisiin opetuksiin tai suoliston tunteeseen. Sen sijaan järkevä ajattelu voi loogisten prosessien kautta päättää puolueettomasta ja perustellusta totuudesta.
Oikeus vastaan hyvä on rinnastettu elävään ja kuviteltuun maailmaan; tämä tarkoittaa sitä, että oikeudenmukaisuus on todellinen maailma ja hyvä on kuviteltua. Väitetään, että moraali on mielen ja unelma -maailman tuote, ja moraali on siis hyväksyttyjen käytäntöjen oikeutus. Oikeus toisaalta syntyy puolueettomuuden soveltamisesta.
Puolueettomuudella on myös roolinsa yleistymisessä. Tässä ajatuksessa kaikilla eettiseen dilemmaan osallistuvilla on moraalinen tai yleismaailmallinen velvollisuus ylläpitää oletuksissa esitettyjä periaatteita. Habermas uskoo, että täydellisen puolueettomuuden sivuvaikutukset – tunnereaktiot vallitsevan moraalin vastaisiin päätöksiin – ovat parempia kuin vaihtoehto. Vaihtoehto on epäluulo ja epäluulo. Noudattamalla näitä periaatteita osallistujat ja instituutiot voivat soveltaa tiukkaa itsetutkistelua eivätkä he ole pakotettuja.
Yksilön vapaus pakotuksesta on libertaarisen keskustelun etiikan perusperiaate. Libertarianismi sanoo, että yhtäläiset oikeudet ja hyökkäämättömyys ovat avainasemassa aidon keskustelun saavuttamisessa. Siksi libertaarit uskovat, että kaikkien ihmisten pitäisi olla vapaita kaikenlaisesta pakottamisesta ja että kukaan hyökkääjä ei pysty moraalisesti vastustamaan rangaistusta.
Keskustelun etiikkaa on kritisoitu useita. Ensinnäkin sitä on syytetty liian utopistisesta ja siksi liian epäkäytännöllisestä. Lisäksi Hegel uskoo, että huolimatta yrityksistä poistaa diskurssin etiikka historiasta ja kulttuurista, se sitoo sitä edelleen. Sitä on myös syytetty rotuun, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten huomiotta jättämisestä, mutta tämä on järkevää, koska jos keskustelun on tarkoitus olla täysin utopistista ja vapaata, tällaisilla asioilla ei pitäisi olla mitään väliä, koska kaikki osallistujat ovat 100 -prosenttisesti tasa -arvoisia.