Kestävästä elämästä on tullut uusi suuntaus elämäntapavalinnoissa, johon liittyy ihmisen suhde maapalloon ja kyseisen henkilön käyttämät luonnonvarat. Kestävä elämä on erilainen määritelmä jokaiselle kannattajalleen, mutta peruskäsite on eläminen tavalla, joka jättää luonnonvaroja tuleville sukupolville. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ihmiset eivät saa vaatia kuluttavan enemmän resursseja kuin on käytettävissä ja joissakin tapauksissa jopa vaikuttaa myönteisesti luonnonvaroihin auttamalla niitä täydentämään. Käyttämättä resursseja liikaa he saavat mahdollisuuden luonnollisesti täydentää itseään.
Kestävän elämäntavan kannattajat viittaavat usein henkilön ”hiilijalanjälkeen” elämäntapansa vaikutukseen maapallolla. Yksi kestävän elämän asenteista on hiilijalanjäljen pienentäminen. Tämä tapahtuu muuttamalla ruokavaliota, kuljetuksia ja energiankulutusta. Kestävän maatalouden harjoittaminen, julkisen liikenteen käyttäminen, hyvällä kaasukilometrillä ajaminen, kangaspussien tuominen ruokakauppaan paperin tai muovin sijaan ja suihku suihkun sijaan ovat kaikki keinot vähentää jonkun hiiltä jalanjälki.
Tiukat kestävän elämän puolestapuhujat vähentävät hiilijalanjälkeään kestävän elämän käytännön, nimeltään permakulttuuri, joka on eettinen suunnittelujärjestelmä. Ensimmäinen permakulttuurin kolmesta ydinetiikasta on huolehtiminen maapallosta, jotta luontoa ei häiritä tai vahingoiteta. Toiseksi keskitytään ihmisten tarpeiden ylläpitämiseen vahingoittamatta maapalloa. Lopuksi permakulttuurin kannattajien on hyväksyttävä, että heidän on rajoitettava kulutusta suhteessa väestön kasvuun.
Kun harjoitamme kestävää elämää permakulttuurijärjestelmän kautta, eettisen ytimen ylläpitämiseksi noudatetaan seitsemää periaatetta.
1. Suojelu – käytä vain tarvittavia resursseja.
2. Pinoamistoiminnot – käytä yhtä asiaa mahdollisimman moneen käyttöön.
3. Toistuvat toiminnot – tyydyttää tarpeet mahdollisimman monella tavalla.
4. Vastavuoroisuus – järjestelmän tulosten käyttäminen järjestelmän muiden osien tarpeisiin.
5. Asianmukainen mittakaava – tuottaa vain sellaisia mittakaavoja, jotka edistävät sen käyttöä tarkoituksena aiheuttaa mahdollisimman vähän häiriöitä luonnolle.
6. Monimuotoisuus – järjestelmän eri elementtien hyödyntäminen auttaa luomaan joustavuutta.
7. Jaa ylijäämä – anna järjestelmäsi runsaus auttaa muita ylläpitämään.