Kirjallisuuskritiikillä on useita tehtäviä. Sitä käytetään välineenä tulkita tai analysoida erityyppistä kirjallisuutta, kuten runoutta, romaaneja ja näytelmiä. Kirjallisuuskritiikissä on monia erilaisia tyyppejä tai kouluja, joita voidaan soveltaa kirjallisuuden teoksiin. Kriittiset esseet ovat yleisin kirjallisuuden kritiikin muoto, ja niitä löytyy yleensä tieteellisistä aikakauslehdistä tai kerättyjen esseiden tai antologioiden kirjoista.
Itse asiassa kirjallisuuskriitikko tutkii erilaisia mahdollisia merkityksiä, joita tekstillä voi olla. Kritiikki voi tarkastella ajatusta yhdessä tekstissä tai verrata useissa teksteissä olevia ideoita. Nämä tekstit voivat olla samalta tekijältä tai ne voivat olla samalta ajanjaksolta, tai ne voivat sisältää samanlaisia teemoja. Usein kirjallisuuskriitikot käyttävät esimerkkejä tekstistä tai teksteistä korostaakseen tai tukeakseen tulkinnoissaan tai analyyseissään esittämiään asioita. Lisäksi muiden kriittisten esseiden ideoita voidaan käyttää esseen kohdan tukemiseen tai puolustamiseen.
Tämän tyyppisellä kritiikillä, joka tunnetaan myös nimellä kirjallisuusteoria, on monia erilaisia ajattelukouluja. Käytettävä kritiikki vaikuttaa siihen, miten kriitikko suhtautuu tekstiin, ja siksi tekstejä voidaan tulkita monella eri tavalla. Tätä kutsutaan usein kirjallisuuden katsomiseksi eri linssien kautta riippuen siitä, millaista kritiikkiä käytetään. Esimerkiksi psykoanalyyttinen kriitikko suhtautuu tekstiin hyvin eri tavalla kuin kriitikko, joka käyttää marxilaista teoriaa, joka katsoo tekstiä taloudelliselta kannalta.
Toinen kirjallisuuskriittinen koulu on postkoloniaalinen. Tätä teoriaa käyttävä kriitikko tarkastelee usein tapaa, jolla siirtokuntalaiset katsoivat ja kohtelivat siirtomaita esimerkiksi kirjallisuuden teoksessa. Uusi historismi tai kulttuuriteoria on toinen kritiikkikoulu. Tämä teoria tarkastelee tekstiä siinä kulttuurisessa ja sosiaalisessa kontekstissa, jossa se on kirjoitettu. Esimerkiksi kriitikko, joka käyttää tätä teoriaa tutkiakseen kirjallisuutta, voi myös katsoa kirjoittajan kirjoittamia kirjeitä tai sanomalehtikirjoituksia siitä, mitä teoksen kirjoittamishetkellä tapahtui, yrittääkseen ymmärtää tekstin merkityksen täydellisemmin.
Lukijoiden vastausarviointi on toinen kirjallisuuden tutkimiseen käytetty teoria. Tässä kritiikkikoulussa tarkastellaan, miten lukijaryhmät reagoivat samaan tekstiin, ja tutkitaan tulkintojen eroja ja yhtäläisyyksiä. Feministinen kritiikki tarkastelee teoksia naisnäkökulmasta; se voi esimerkiksi tutkia, miten mieshahmot kohtelevat kirjallisuuden naishahmoja, ja tehdä johtopäätöksiä tutkimuksen perusteella.
On myös muita kirjallisuuskriittisiä kouluja, mukaan lukien muodollisuus, dekonstruktio ja sukupuoli-/outokritiikki. Kaikentyyppisen kirjallisuuden kritiikin päätarkoitus on muodostaa arvio tekstistä ja sen merkityksestä. Se voi myös antaa lukijan nähdä asiat lähemmin tutkimalla tekstiä. Lisäksi jos tekstissä on ristiriitoja, kirjallisuuskritiikin käyttäminen voi auttaa ratkaisemaan ne ja tarjoamaan selkeämmän ymmärryksen.