Klassinen liberalismi on poliittinen ja taloudellinen filosofia, joka korostaa yksilönvapauden merkitystä. Se on peräisin 18 -luvulta ja oli alun perin osa reaktiota merkantilistilaisia ja tilastollisia politiikkoja vastaan, jotka olivat yleisiä monissa Euroopan kansoissa. Tämä liberalismin versio korostaa sekä yksilönvapauksia että yksityisen omaisuuden ja vapaiden markkinoiden suojelua. Klassinen liberalismi pyrkii yleensä rajoittamaan hallituksen valtaa ja rajoittamaan ihmisryhmien kykyä ryhtyä kollektiivisiin toimiin, jotka voivat loukata muiden oikeuksia.
Oletukset ihmisluonnosta
Tämä filosofia perustuu tiettyihin oletuksiin ihmisluonteesta. Klassisen liberalismin kannattajat väittävät, että yksilöt ovat järkeviä toimijoita, mutta jokaisen yksilön edut rajoittuvat hänen omaan hyötyynsä tai turvallisuuteensa. Suurempien yhteiskuntien uskottiin toimivan parhaiten, kun nämä henkilökohtaiset intressit voitiin ilmaista vapaasti ilman valtion tai uskonnollisten järjestöjen puuttumista.
Luotetaan markkinavoimiin
Usko omaisuuden, kaupan ja markkinoiden tärkeyteen on klassisen liberalismin keskeinen asia. Tämä filosofia pohjautui skotlantilaisen taloustieteilijän Adam Smithin ideoihin, jotka väittivät, että aidosti vapailla markkinoilla tehdyt kollektiiviset päätökset olivat paras mahdollinen ilmaus yhteiskunnan tarpeista ja toiveista. Klassinen liberalismi luottaa näihin markkinavoimiin tehdäkseen useimmat päätökset resurssien jakamisesta taloudessa.
Usko vapaiden markkinoiden tärkeyteen oli suuri poikkeus vakiintuneesta käytännöstä. Englannilla oli jonkinlainen vapaakauppaperinne, mutta merkantilismin talousfilosofia hallitsi suurta osaa Euroopan mantereesta. Merkantilismin valtio ohjaa taloudellista toimintaa omaksi edukseen. Yksilöt hyötyvät – jos hyötyvät lainkaan – välillisesti valtion vaurauden ja vallan kasvusta. Klassinen liberalismi hylkäsi tämän filosofian ja väitti, että hallituksen olisi omaksuttava politiikka jättää markkinat yksin aina kun mahdollista.
Vastoin sosiaalisia ohjelmia
Klassiseen liberalismiin uskovat hylkäsivät myös monien sosiaalisten instituutioiden tärkeyden. Heidän mielestään hyväntekeväisyys oli olennaisesti normaalien markkinavoimien vääristymistä ja lähinnä itsetuhoista. Tämän filosofian kannattajien mukaan sosiaalisia tukiverkostoja, jotka suojelivat laiskoja tai kyvyttömiä, tosiasiallisesti vahingoittivat vapaiden markkinoiden kykyä jakaa tavaroita ja palveluja tehokkaasti.
Taloudellinen vapaus
Tämän järjestelmän kannattajat väittivät myös intohimoisesti taloudellisen vapauden puolesta. He arvostivat suuresti muita vapauden muotoja ja yrittivät turvata yksilönvapauden puhua, palvoa ja kokoontua ilman hallituksen valvontaa tai rajoituksia. Tämä asetti heidät ristiriitaan monien vakiintuneiden valtuuksien kanssa.
Moderni liberalismi
Nykyaikaiset liberaalit ovat usein säilyttäneet uskonsa yksilönvapauden tärkeyteen, mutta ovat kyseenalaistaneet puhtaan taloudellisen vapauden roolin. Klassinen liberalismi toimi tehokkaana puolustuksena valtion sortoa vastaan. Nykyaikaisen sosiaalisen liberalismin kannattajat ovat usein huolissaan siitä, että varakkaat ja voimakkaat yksilöt voivat käyttää yhtä vaarallista kykyä rajoittaa henkilökohtaista vapautta, ja ovat pyrkineet rajoittamaan vaurauden roolia politiikan muotoilussa. He myös uskovat usein, että jonkin verran taloudellista tasa -arvoa tarvitaan, jotta muilla vapauksilla ja oikeuksilla olisi todellinen merkitys.