Kulttuurirelativismi viittaa teoriaan, jonka mukaan ei ole absoluuttista oikeaa ja väärää. Sen sijaan on otettava huomioon eri kulttuureissa vaihteleva moraali, normit ja käyttäytyminen. Ajatus perustuu periaatteeseen, jonka mukaan kukaan kulttuuri ei voi määritellä oikeaa ja väärää kaikille muille kulttuureille, mutta käyttäytyminen ja uskomukset on arvioitava hyväksi tai pahana kunkin kulttuurin standardien perusteella.
Kulttuurirelativismin kannattajat väittävät, että filosofia kannustaa puolueettomuuteen ja vähentää etnokeskisyyttä eri kulttuurien tutkimuksista. Muiden kulttuurien tutkimisen etuna tästä näkökulmasta on se, että voimme arvioida niiden etiikkaa ja standardeja erillisellä objektiivisuudella, mikä kannattajien mukaan johtaa parempaan ymmärrykseen ja suvaitsevaisuuteen.
Kulttuurirelativismin arvostelijat väittävät, että filosofia on huono, koska siinä jätetään huomiotta käsitys siitä, että hyvä ja paha ylittävät kulttuurierot. Kriitikot väittävät myös, että teoria on loogisesti virheellinen, koska vaikka se estää meitä tuomitsemasta muita kuin omaa kulttuuriamme, se johtaa meidät anteeksi käyttäytymiseen ja käytäntöihin, jotka pitäisi tuomita kulttuurista riippumatta.
Kulttuurirelativismin esitteli teoriana Franz Boas, 20-luvun alun juutalainen, saksalais-amerikkalainen tiedemies. Boas on modernin antropologian isä, ja hän esitteli kulttuurirelativismin käsitteen, kun hänen varhaisina työvuosinaan häntä häiritsivät muiden antropologien keskuudessa vallitsevat rodulliset puolueet ja kiihkoilu. Boas pyrki poistamaan nämä ennakkoluulot vakavasta tieteellisestä tutkimuksesta, joten hän väitti, että jokaista kulttuuria tulisi tutkia, tutkia ja arvioida suhteessa omiin eettisiin standardeihinsa.
Kulttuurirelativismilla on sovelluksia filosofiassa, uskonnossa, politiikassa ja etiikassa. Esimerkiksi moraalinen relativismi on kumppaniteoria, jonka mukaan moraalia voidaan arvioida vain oman moraalikoodinsa mukaisesti, ja kognitiivinen relativismi on teoria, jonka mukaan ei ole olemassa yhtä objektiivista totuutta, vaan erilaisia totuuksia suhteessa yksilöön tai yksilöiden ryhmään. Esteettinen relativismi on teoria, jonka mukaan kauneus on suhteellista, ja se perustuu usein joukkoon kulttuurisia uskomuksia ja historiallista kontekstia, eikä sitä voida arvioida näiden kriteerien ulkopuolella. Esimerkki tästä ovat 17 -luvun flaamilaisen taidemaalarin Peter Paul Rubensin maalaamat naiset. Naiset Rubensin maalauksissa edustivat Rubensin ajan kauneusideaa, mutta heitä pidettäisiin ylipainoisina ja epämiellyttävinä monille 21. vuosisadan länsimaisille yleisöille.