Termiä “kulutus” käytetään monella eri tavalla. Taloustieteessä se viittaa yleensä liikkeeseen, joka edistää kuluttajan oikeutta ja turvallisuutta ja joka syntyi 1900 -luvun alussa ihmisten huolestuessa yhä enemmän kuluttajien turvallisuudesta ja valmistusmenetelmistä. Filosofiassa kulutuskulttuuri viittaa elämäntapaan, jossa ihmiset arvostavat suuresti aineellista omaisuutta ja jossa ihmiset kuluttavat enemmän kuin tarvitsevat. Tämän elämäntavan kriitikot kannattavat kulutuksenvastaisuutta tai tuotantoa.
Perustarpeita suuremman kulutuksen käytäntö on vanha; täytyy vain katsoa esimerkkinä egyptiläisten faaraoiden ylellisiä hautoja. Kuitenkin kulutus nykyisessä mielessä tuli todella omaksi massatuotannon myötä ja tuottajien ja kuluttajien erottuessa yhä enemmän. Historiallisesti ihmiset tuottivat monia omia tavaroitaan tai asuivat ja työskentelivät tuottajiensa läheisyydessä, ja tuotanto rajoittui ensisijaisesti perustarpeisiin, paitsi ylemmän luokan tavaroille.
Teollisen vallankumouksen myötä kulutusmalleissa tapahtui useita radikaaleja muutoksia. Ensimmäinen oli kulutuksen lisääntyminen kaikkien sosioekonomisten luokkien keskuudessa, mikä johtui tuottajista, jotka tuottivat liikaa tavaroita ja joutuivat luomaan sille markkinat. Toinen oli radikaali erimielisyys tuottajien ja kuluttajien välillä, koska tavaroita voitiin toimittaa kaikkialle maailmaan ja ihmiset harvoin tapasivat tai olivat vuorovaikutuksessa tavaroitaan valmistavien ihmisten kanssa. Teollinen vallankumous mahdollisti myös siirtymisen tuotantosuuntautuneesta yhteiskunnasta kulutukseen suuntautuneeseen yhteiskuntaan, koska vähemmän tuottajia voisi tehdä enemmän tavaroita.
Kuluttajansuojan kannalta kuluttamisen jyrinä syntyi vastauksena esimerkiksi saastuneisiin elintarvikkeisiin, viallisiin mekaanisiin tuotteisiin ja muihin kysymyksiin. Kuluttajien puolestapuhujat alkoivat väittää, että turvallisuusstandardit on otettava käyttöön ja yritykset on saatettava vastuuseen viallisista tuotteistaan kuluttajien suojelemiseksi. Tässä mielessä kulutuskysymys ulottuu myös kiistoihin valheellisista mainosväitteistä, paljastamisen lobbaamisesta ja monista muista aiheista.
Elämäntavan mukaisesti, jossa kulutustavaroiden kulutus asetetaan etusijalle, kulutus on ollut ikivanha kritiikki, ja kritiikki vain pahenee ajan myötä. Kulutus liittyy läheisesti materialismiin, ja molemmilla suuntauksilla on taipumus nousta esiin kapitalistisissa järjestelmissä, joissa kuluttamista voidaan kannustaa monista syistä. Kuluttajilla on tapana korostaa luokkaeroja ja laajentaa sosioekonomisia eroja, kun ihmiset käyttävät kulutustavaroita luokan aseman osoittamiseen. Maailmanlaajuisesti resurssien kulutus on suhteettoman rikkaiden keskuudessa, ja maailman köyhät kuluttavat murto -osan maailman resursseista. Statussymboleja, kuten suuria taloja, hienoja autoja ja suunnittelijavaatteita, katsotaan ja hyökätään toisinaan kuluttavien elämäntapojen symboleiksi.