Nykyaikainen retoriikka on tutkimus retoriikasta, joka mukautuu tietyn ajanjakson dynamiikkaan ja normeihin. Yleensä retoriikka määritellään laajimmaksi kielikategoriaksi, joka sisältää sosiaalisen komponentin. Retoriikan tutkimisessa on vakuuttava elementti, mutta kaikenlaista viestintää, joka yrittää välittää ajatuksen kuulijalle tai kuuntelijoille, voidaan kutsua retorikaksi. Kielitieteilijät ja muut tutkivat retoriikkaa tutkiakseen, miten kieli liittyy merkitykseen ja miten henkilö tai ryhmä käyttää sitä.
Ne, jotka tutkivat nykyaikaista retoriikkaa, voivat kutsua sitä ”aikamme retorikaksi” tai tarkemmin sanottuna ”aikamme retoriikaksi”. Sana ”nykyaikainen” osoittaa tutkimuksen liittyvän nykyiseen aikakauteen. Tämä erottaa nykyajan retoriikan muista retoriikan tutkimuksista menneissä yhteiskunnissa ja aikakausilla.
Nykyaikaisen retoriikan termiä käytetään usein yliopistossa tai akateemisessa kontekstissa. Opettaja tai muu ammattilainen voi kuvata nykyaikaista retoriikkaohjelmaa sellaiseksi, joka tutkii ihmisen sisäistämistä kieleen tai mitä ihmiset ”uskovat, toimivat ja tietävät”. Vaikka tämä saattaa tuntua laaja -alaiselta, tutkijat löytävät usein keinoja saada nykyaikaisen retoriikan tutkimus saamaan tietyn lopullisen tavoitteen.
Esimerkiksi joku, joka tutkii retoriikkaa ajankohtaisten tapahtumien yhteydessä, voi etsiä vihjeitä siitä, miten kielen käyttö mahdollistaa yhteiskunnan yleisimmän viestinnän. Monissa nykyaikaisissa yhteiskunnissa tämä tarkoittaa henkilöiden välisen retoriikan harkitsemista, kuten vertais- tai perheviestinnässä, mutta myös retoriikan käyttöä visuaalisessa mediassa, esimerkiksi kaapelitelevisio-uutissyklissä. Ne, jotka puolustavat tällaisen tutkimuksen käyttöä nykyaikana, väittävät, että nykyaikainen retorinen tutkimus auttaa seuraamaan tarkemmin, miten joukkotiedotusvälineet vaikuttavat keskivertokansalaiseen, millä voi olla monia käytännön sovelluksia nykyaikaisissa yhteiskunnissa.
Nykyajan retoriikan opiskelijat harkitsevat usein eri teoreetikkojen kirjoituksia. Niissä tutkitaan kertomuksen käyttöä, inhimillisen tutkimuksen tai uteliaisuuden kysymyksiä tai “epistemologisen” retoriikan tai retoriikan käyttöä tekstissä. Kaikki tämä auttaa antamaan kattavamman kuvan kielen roolista yleisessä “sosiaalisessa universumissa”, riippumatta siitä, onko tämä todellisuus edeltävä vai sisältääkö laaja valikoima uusia tekniikoita, joissa ihmiset “puhuvat” toisilleen ilman todellista puhumista.