Yksinkertaisesti sanottuna oikeudellinen positiivisuus on ajatus siitä, että lait perustuvat pelkästään siihen, mitä hallitus virallisesti päättää. Tämä tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että lakia ja moraalia ei välttämättä tarvitse yhdistää millään tavalla. Oikeudellinen positivismi arvostaa yleensä tarkkuuden selkeyttä yhteiskunnallisten uskomusjärjestelmien vivahteiden suhteen. Se on vastoin ajatusta niin sanotusta “luonnonoikeudesta”, joka pitää lakia laajennuksena yhteiskunnassa jo olemassa olevista moraalinormeista ja lähinnä diskreditoi lakeja, jotka ovat näiden normien vastaisia.
Oikeudellisen positivismin mukaan jos lakia kirjoittaa viranomainen, sitä on noudatettava, vaikka se ei välttämättä olisi perusteltua tai eettistä. Lainkuuliaisuus moraalisesta mielipiteestä riippumatta katsotaan tarpeelliseksi järjestyksen ylläpitämiseksi yhteiskunnassa. Moraalista ja etiikasta voi olla miljoonia hieman erilaisia näkemyksiä, mutta oikeudelliset positivistit yleensä ajattelevat, että laki ei saa sisältää näitä vivahteita kaaoksen välttämiseksi.
Monien asiantuntijoiden mukaan positiivisuudella on sekä etuja että haittoja. Yksi tärkeimmistä mahdollisista eduista on positiivisuuden selkeys. Kun lait määritellään nimenomaisella tavalla, kenenkään ei tarvitse käyttää arvailuja yrittäessään pysyä laillisissa rajoissa. Kaikki tietävät tarkalleen, mitä heiltä odotetaan, ja monet uskovat, että selkeät rajat auttavat ihmisiä välttämään sekaannuksia, mikä tekee joskus oikeusjärjestelmistä oikeudenmukaisempia.
Lakipositivismin mahdollisia haittoja on myös havaittu. Suurin vaara voi olla vähemmistön enemmistön sorron mahdollisuus. Esimerkiksi aikoinaan orjuus oli teknisesti laillista Yhdysvalloissa ja monissa muissa osissa maailmaa. Jotkut asiantuntijat väittävät, että tällaisten lakien uhmaaminen ei ole pelkästään perusteltua vaan myös välttämätöntä yhteiskunnan viemiseksi eteenpäin. Toinen esimerkki olisi mielenosoittajat, jotka rikkovat usein lakia eri mielenosoitusten aikana, mutta joilla voi joskus olla vahvoja eettisiä syitä rikkomuksilleen.
Ajatus luonnonlaista on yleensä täysin eri mieltä oikeudellisen positivismin kanssa, koska se väittää, että moraaliset huolenaiheet ovat tärkeämpiä kuin mitä kirjoitetaan. Käytännössä useimmat demokraattiset hallitukset päättävät valvoa lakeja tavalla, joka ei ole täysin sopusoinnussa kummankaan ääripää kanssa. Laki voi esimerkiksi vaatia jonkun pidättämistä rikoksesta, jota useimmat kansalaiset eivät todellakaan tue eettisistä syistä. Kun henkilö on mennyt oikeuteen, tuomari ja valamiehistö voivat kuitenkin päättää olla hyvin kevyitä tuomionsa suhteen tai jopa kieltäytyä tuomitsemasta henkilöä lainkaan. Tällä tavalla on luonnollinen laki inhimillinen, joka joskus hillitsee oikeudellisen positivismin mahdollista ankaruutta.