Poliittinen korruptio on yleinen termi, joka viittaa tapauksiin, joissa nimitetyt tai valitut valtion virkamiehet tuomareista lainsäätäjiin ja poliisiin eivät noudata lakia oikeudenmukaisesti ja tasapainoisesti. Tähän voi kuulua sellaista toimintaa kuin lainsäädännön tukeminen lahjonnalla, myönteisen tai epäedullisen oikeudellisen ja oikeudellisen kohtelun tarjoaminen väestön vähemmistöille tai muu vallan väärinkäyttö. Ihmisen historia kaikenlaisissa hallituksissa on osoittanut jossain määrin korruptiota. Käytäntö on kuitenkin yleisempi poliittisissa järjestelmissä, joilla ei ole luontaista valvontaa ja tasapainoa rajoittaakseen valtaa paikallisella ja kansallisella tasolla, kuten diktatuureissa ja totalitaarisissa hallintojärjestelmissä.
Epävakaimpia maita ovat yleensä ne, joiden hallinto ja väestönhallinta ovat huonot taloudellisen, sotilaallisen tai etnisen sekasorron vuoksi. Tämä johtaa usein laajalle levinneeseen poliittiseen korruptioon valtion virkamiehissä, jotka ovat saaneet valtuutensa ja virkansa kyseenalaisilla keinoilla ja jotka eivät ehkä edusta kansan tahtoa. Epäonnistuneiden valtioiden indeksin kärjessä vuonna 2011 olivat Somalia, Zimbabwe ja Sudan. Jokaisella maalla on ainutlaatuiset olosuhteet, jotka johtavat poliittiseen korruptioon. Somalialla on erittäin heikko keskushallinto, Zimbabwella on valtavia taloudellisia haasteita ja Sudan kamppailee etnisten kiistojen kanssa.
Kansalliset tiedustelupalvelut, kuten Yhdysvaltain tiedustelupalvelu (CIA), tutkivat säännöllisesti korruptiota maittain ja pyrkivät asettamaan valtiot tasapuoliseksi yleisten ihmisoikeusperiaatteiden mukaisesti. Näitä ovat poliittiset vapaudet ja suojelu, joita hallitukset tarjoavat kansalaisilleen. Luettelot perustuvat poliittisiin perusoikeuksiin ja kansalaisvapauksiin, jotka kun ne on vakiintunut, minimoidaan poliittinen korruptio, kuten poliisin korruptio ja valtaeliitin epäoikeudenmukainen valta.
CIA: n sijoitus kansakunnille vapaustason mukaan vuodesta 2011 perustuu poliittisiin oikeuksiin oikeudenmukaiseen vaaliprosessiin, poliittiseen moniarvoisuuteen ja väestön osallistumiseen sekä vakaaseen, toimivaan hallitukseen. Se sisältää myös kansalaisvapauksia, kuten sanan- ja vakaumuksenvapautta, oikeusvaltioperiaatetta ja yksilönoikeuksien suojelua, käyttäviä sijoituksia. Burmaan, Libyaan ja Pohjois -Koreaan vuonna 2011 kuului eniten sortavia valtioita. Toisia pidettiin korkealla listalla epäoikeudenmukaisista poliittisista järjestelmistä, jotka johtavat usein systeemiseen korruptioon, mukaan lukien Kiina, Kuuba ja Laos.
Korruptio paikallishallinnossa on usein esimerkki siitä, missä kansallinen hallitus on heikko tai luopunut vastuustaan kansalaisiaan lukuun ottamatta pääkaupunkia ja suurkaupunkeja. Tällainen poliittinen korruptio voidaan jäljittää kaukaisen menneisyyden imperiumeihin ja monarkioihin, joissa hallitseva poliittinen luokka käytti valtaansa ja varallisuuttaan heikommassa asemassa olevan paikallisen väestön hyväksikäyttöön. Samankaltaiset olosuhteet ovat edelleen olemassa monissa kehitysmaissa, joissa kansakunnan luonnonvarojen varallisuus ohjataan suurelta osin hallitsevalle luokalle ja valtaosa väestöstä on laiminlyöty ja jätetty huomiotta. CIA: n World Factbookissa vuodesta 2007 lähtien Kongon demokraattinen tasavalta esitteli esimerkin maasta, jossa pankkijärjestelmän rehottava korruptio ja huono infrastruktuuri tekevät siitä kuudenneksi vaarallisimman maan maailmassa.
Poliittinen skandaali ei kuitenkaan ole pelkästään köyhien kansojen tai sortavien hallintojen maakunta. Monilla pitkälle kehittyneillä demokratioilla on ollut poliittinen kone, jossa oli korruptiota. Suuret valtiomiehet, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan Winston Churchill, tunnustivat, että poliittinen korruptio on inhimillinen tila, joka ilmenee kaikissa hallintomuodoissa ja että yksi parhaista tavoista minimoida se oli kannustaa kaikkia kansalaisia osallistumaan hallintoprosessiin. Poliittinen korruptio alkeellisimmassa muodossaan on julkisen virkamiehen teko, joka uhmaa laajoja yleisiä etuja ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota kumppaneiden ja samanmielisten yksilöiden tarpeisiin. Tässä mielessä poliittinen korruptio on suuntaus, jota kaikkien julkishallinnon virkamiesten on varottava suorittamasta päivittäisiä tehtäviään väestölle, jonka tehtävänä on palvella heitä.