Sana halveksunta tarkoittaa yleensä halveksuntaa jotain tai jotakuta kohtaan. Juridisessa mielessä halveksunnan käsite kattaa paitsi tuomioistuimen halveksimisen myös tottelemattomuuden tuomioistuimen määräykselle tai teolle, joka voi estää oikeudenkäynnin. Halveksunta voi olla siviilioikeudellista tai rikollista; siviilipohjaisuus tarkoittaa siviilioikeudellista kannetta henkilöä vastaan, kuten lapsen elatusmaksun maksamatta jättäminen; rikollista halveksuntaa pidetään rikoksena yhteiskuntaa vastaan, kuten oikeudenkäyntiin puuttumista tai tuomioistuimen ihmisarvon loukkaamista.
Yleisessä oikeudessa tuomaria pidetään lain edustajana, ja hänelle osoitettu epäkunnioitus on lain kunnioittamista. Juuri tämä tulkinta sallii syytteen rikosilmoituksesta kaikille, jotka pitävät tuomioistuimen tai lainsäädäntöelimen pilkkaavana. Yhdysvalloissa halveksittavia syytteitä voidaan nostaa keneltä tahansa, joka kieltäytyy tottelemasta tuomioistuimen määräystä, huutaa tai häiritsee oikeussalia, pitää hallin ulkopuolella vastalauseen, joka häiritsee riittävästi tuomioistuimen asioita tai joka kieltäytyy vastaamasta tuomarin hänelle esittämät kysymykset. Tuomareille annetaan suuri harkintavalta päättää, ovatko halveksuntamaksut perusteltuja vai eivät, mutta ylemmät tuomioistuimet ovat päättäneet, että tällaiset syytteet on perittävä vain, jos on olemassa ilmeinen vaara, että oikeus estetään.
Rikollinen halveksunta voi olla suoraa tai välillistä. Suora halveksunta suoritetaan tuomarin läsnä ollessa, esimerkiksi silloin, kun asianajaja tai todistaja huutaa tuomarille tai kieltäytyy toimittamasta todisteita, joista on annettu haastekutsu. Epäsuora halveksunta tapahtuu tuomarin läsnäolon ulkopuolella, ja siihen kuuluu muun muassa asiattoman lähestyminen tuomariin tapauksen käsittelemiseksi, tuomarin tai syyttäjän uhkailu tai lahjontayritys tai prosessipalvelimen häirintä. Yhdysvaltain tuomioistuimet ovat päättäneet, että rikoksen halveksimista koskevan syytteen on oltava kolme tekijää. Tuomioistuimen on täytynyt antaa selkeä, kohtuullinen ja erityinen määräys; tuomitsijan tai halveksuntaa syyttävän henkilön on täytynyt rikkoa tätä määräystä; ja rikkomuksen on täytynyt olla tahallinen tai tahallinen.
Henkilöllä, jota syytetään rikoksesta, on sama oikeus oikeudenkäyntiin kuin muulla rikoksesta syytetyllä henkilöllä. Yksi Yhdysvaltojen halveksittavia kuulemistilaisuuksia koskevasta kritiikistä on, että sama tuomari, joka esittää syytteen, johtaa usein kuulemisen ja antaa tuomion. Toinen huolenaihe on se, että vankeusrangaistuksen kaltainen tuomio voidaan määrätä välittömästi ennen kuulemista ja että joissakin tapauksissa tuomio voi olla määräämätön niin kauan kuin tuomari kieltäytyy noudattamasta määräystä. Esimerkki tästä on, kun toimittaja kieltäytyy paljastamasta lähteitään tuomioistuimelle. Toimittajia halveksivat syytökset ovat kuitenkin Yhdysvalloissa harvinaisia, ottaen huomioon lehdistön perustuslaillisen suojelun.
Vuoden 1981 laki Contempt of Court selkeytti halveksuntamaksujen määritelmää ja soveltamista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kaksi halveksuntaluokitusta ovat ”tuomioistuimen edessä” tehdyt teot ja rakentavat tai välilliset teot, joita kutsutaan myös ankaraksi vastuunhalveksi. Silmiinpistävä teko käsittää häiritsevän käyttäytymisen tuomioistuimessa, tottelemattomuuden tuomioistuimen määräykseen tai oikeudenkäynnin rikkomisen. Tiukkaa vastuun halveksuntaa käytetään yleisimmin lehdistöä vastaan avoimen tapauksen mahdollisesti haitallisen artikkelin julkaisemiseksi. Laki sisältää myös oikeudenkäyntien luvattoman tallentamisen ja tuomarin tai todistajan valokuvaamisen tai luonnostamisen rikollisen halveksunnan määritelmän mukaisesti.
Australian rikollisen halveksuntaa koskevat lait vastaavat Yhdistyneen kuningaskunnan lakeja ja valvovat tiukasti myös sitä, mitä lehdistö voi julkaista avoimissa tapauksissa. Molemmissa maissa tapauksen katsotaan olevan avoin määräyksen antamisesta tai pidätyksestä oikeusprosessin päättymiseen saakka. Toimittajat voivat julkaista kuvauksia menettelystä, mutta he eivät saa paljastaa mitään tausta -aineistoa vastaajasta ennen tuomion antamista, mukaan lukien mahdolliset aiemmat rikostuomiot. Tapauksissa, joissa tuomarin tuomio aiheuttaa julkista raivoa, toimittaja voi raportoida tosiasioista ja esittää perusteluja tuomiota vastaan, mutta ei voi arvostella tuomaria tai vihjata, että hän on epäpätevä vaarantamatta syytettä rikoksesta.