Seksikauppa tapahtuu, kun yksilöt pakotetaan, pakotetaan tai huijataan harjoittamaan kaupallista seksuaalista toimintaa. Voitot menevät ihmiskauppiaille, joilla on yleensä jonkinlainen ote uhreistaan, mikä estää heitä etsimästä apua tai pakenematta. Seksikaupan uhrit ovat enimmäkseen naisia ja tyttöjä, mutta he voivat olla joko sukupuolta tai minkä ikäisiä tahansa. Tämä toiminta on orjuuden muoto ja ylittää usein valtion tai kansainväliset rajat.
Ihmiskauppiaat löytävät uhrinsa poimimalla pakenevia ihmisiä, mainostamalla köyhyydessä kärsivien maiden työntekijöitä ja ostamalla heidät perheiltä tai puolisoilta. Vangit joutuvat prostituutioon tai näyttelyihin, kuten pornografiaan, strippaamiseen tai live -esityksiin. Ihmiskauppiaat käyttävät henkistä pelottelua ja fyysistä väkivaltaa uhrien hallitsemiseksi. Usein uhrit tekevät yhteistyötä, koska he pelkäävät, että heidän perheilleen aiheutuu vahinkoa, jos he eivät tee niin.
Nuoret ovat erityisen alttiita seksikaupalle. Pakenevat teini -ikäiset tai kaduilla asuvat lapset tulevat usein epätoivoisiksi etsimään tukea. Ihmiskauppiaat saalistavat heitä lupaamalla ruokaa, suojaa ja koulutusta. Vähemmän kehittyneistä maista tulevat ihmiset, jotka etsivät työtä, saattavat joutua seksikaupan rikoksentekijöiden orjuuteen ja joutua prostituutioon. Ilman rahaa tai ulkopuolisia yhteyksiä heillä ei ole keinoa paeta.
Seksikaupan uhrit kohtaavat monia vaaroja. Pahoinpitelyn tai kidutuksen lisäksi he voivat saada nälkää, pakottaa heidät uupumaan tai ottaa huumeita, joista he voivat tulla riippuvaisiksi. Ne voivat olla aliravittuja ja saada sukupuolitauteja, kuten gonorrea, kuppa, HIV/aids tai muita sairauksia, kuten tuberkuloosi ja hepatiitti. Vangit voivat tappaa uhrit. He kärsivät myös todennäköisesti psyykkisistä ongelmista, kuten masennuksesta, itsemurha-ajatuksista, posttraumaattisesta stressihäiriöstä (PTSD) ja traumaattisesta sidoksesta, joka tunnetaan Tukholman oireyhtymänä.
Seksimatkailu on kannattavaa teollisuutta erityisesti Keski- ja Kaakkois -Aasiassa, Etelä -Euroopassa sekä osissa Karibiaa ja Afrikkaa. Matkustajat eri puolilta maailmaa maksavat komeasti mahdollisuudesta harrastaa seksiä alaikäisen kanssa tai ryhtyä tekoihin, jotka voivat olla kiellettyjä asuinpaikassaan. Yhdysvaltain liittovaltion lain mukaan ankarat rangaistukset kohdistuvat kansalaisiin, jotka matkustavat seksiä alaikäisen kanssa tai käyttävät postia tai Internetiä osallistuakseen laittomaan seksikauppaan. Yhdysvaltain oikeusministeriö (DOJ) vastaa seksikauppiaiden ja heidän asiakkaidensa tutkimisesta ja syytteeseenpanosta. Uhrit Yhdysvalloissa, kansalaiset tai eivät, voivat saada apua ja keinoja ottaa yhteyttä perheeseensä terveys- ja henkilöstöministeriön (HHS) kautta.
Kansainvälinen yhteistyö on välttämätön askel seksikaupan lopettamisessa. Vuonna 2000 Yhdistyneet kansakunnat hyväksyivät pöytäkirjan ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten, kaupan estämiseksi, estämiseksi ja rankaisemiseksi. Vuoteen 2009 mennessä sen oli allekirjoittanut 117 maata. YK: n huumausaine- ja rikollisuusvirasto (UNODC) vastaa tämän pöytäkirjan soveltamisesta. Euroopan neuvosto tekee myös yhteistyötä Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa auttaakseen turvaamaan seksikaupan ja muiden ihmisoikeusloukkausten uhrit.