Sisäinen paraneminen on hoitomenetelmä, joka väittää auttavan ratkaisemaan vanhoja tunnehaavoja. Aiemmin, usein lapsuudessa, aiheutettujen emotionaalisten haavojen uskotaan olevan vastuussa monista toimintahäiriöistä, joita ihmiset voivat kokea aikuiselämässä. Sisäinen parantaminen pyrkii tyypillisesti rauhoittamaan sisäistä lasta, ratkaisemaan vanhoja konflikteja ja parantamaan vanhoja emotionaalisia haavoja auttaakseen potilaita voittamaan pitkäaikaiset kauna, loukkaukset ja negatiiviset uskomukset. Tämäntyyppinen hoito sisältää tyypillisesti hypnoosin käytön, ja se yrittää auttaa potilasta parantamaan sisäisen lapsensa kuvittelemalla, että rakastava, hyväksyvä läsnäolo on tullut potilaan menneisyyteen rauhoittamaan sisäistä lasta. On tärkeää huomata, että tämä läsnäolo, joka voi usein olla kulttuurinen tai historiallinen henkilö, kuten Jeesus Kristus tai Buddha, tulee potilaan menneisyyteen parantaakseen vanhat haavat vain potilaan mielikuvituksessa eikä todellisessa elämässä.
Ihmiset, jotka harjoittavat tai käyvät sisäistä parannustyötä, ovat yleensä sitä mieltä, että suurin osa emotionaalisista ja psyykkisistä ongelmista johtuu lapsuuden traumoista. Ihmisillä, jotka ovat kärsineet vakavasta emotionaalisesta tai psyykkisestä traumasta lapsuudessa, katsotaan usein olevan loukkaantunut tai traumatisoitunut sisäinen lapsi. Sisäisen lapsen uskotaan olevan osa ihmisen psyykkää, joka tarttuu lapsuudessa opittuihin uskomuksiin ja käyttäytymiseen. Jotkut uskovat, että kun varhaiset traumaattiset kokemukset vahingoittavat sisäistä lasta, aikuisten emotionaaliset ja psyykkiset ongelmat voivat kehittyä. Näihin ongelmiin kuuluvat tyypillisesti pitkäaikainen kauna, pelot ja itsetuhoiset uskomukset.
Sisäisen parantamistyön taustalla olevassa oletuksessa todetaan tyypillisesti, että potilaat voivat parantaa lapsuuden traumansa elämällä nämä tapahtumat uudelleen, yleensä hypnoosissa. Sisäinen parantaja tyypillisesti pyytää potilasta kuvittelemaan, että hyväntahtoinen, ystävällinen ja hyväksyvä kolmas osapuoli on tullut traumaattiseen tilanteeseen tarjotakseen sisäiselle lapselle ehdotonta rakkautta ja hyväksyntää. Tämän kolmannen osapuolen henkilöllisyys voi vaihdella yksittäisen potilaan mieltymysten mukaan, mutta yleensä pidetään parhaana, että potilaat valitsevat hahmon, jonka he katsovat pystyvän ehdottomaan rakkauteen ja parantumiseen. Sisäisen parantamistyön kristityt harjoittajat voivat esimerkiksi pyytää potilaita kutsumaan Jeesuksen Kristuksen traumaattisiin lapsuusmuistoihinsa, kun taas maalliset harjoittajat voivat pyytää potilasta valitsemaan toisen mentorin, kuten entisen opettajan tai arvostetun poliitikon. Jotkut potilaat saattavat halutessaan kuvitella matkustavansa takaisin omiin muistiinsa aikuisena itsensä lohduttaakseen sisäistä lasta.
Sisäisessä parantamisessa harjoitellut visualisointiharjoitukset auttavat potilaita yleensä kuvittelemaan, miltä tuntuisi kokea ehdoton rakkaus ja hyväksyntä trauman sijasta tietyissä menneisyyden tilanteissa. Tämän käytännön sanotaan auttavan ratkaisemaan menneitä emotionaalisia haavoja ja auttamaan potilaita voittamaan psykologiset häiriöt, jotka saattavat estää heitä aikuisikään.