Suullisuus on termi, jota käytetään kielillä, joilla ei ole yleistä kirjallisen viestinnän muotoa. Termi viittaa tapaan, jolla kieltä käytetään ajattelussa ja puhumisessa väestössä, jolla ei ole laajaa pääsyä kielensä kirjalliseen muotoon. Suullisia perinteitä on tutkittu vuosisatojen ajan, koska ymmärretään, että puhuttu kieli tuli kauan ennen kirjoitettua kieltä. Suullisuuden tutkimus tulee suullisten perinteiden tutkimisesta. Tämä opintoalue ei kuitenkaan opi vain kieltä itse. Pikemminkin se tarkastelee myös kulttuureja, jotka luottavat tähän viestintämuotoon antropologisen linssin kautta.
Suullisuustutkimus esittää useita kysymyksiä siitä, miten yhteiskunnat toimivat ilman painettua kieltä: Kuinka yhteiskunnan talous, jossa ei ole tekstiä, on erilainen kuin yhteiskunta, jossa on tekstiä? Miten politiikka on erilaista? Onko yksilöiden inhimillinen kehitys puhtaasti suullisissa yhteiskunnissa erilainen kuin ihmisten kehitys sellaisissa yhteiskunnissa, joissa on sekä puhuttu että kirjoitettu kieli? Nämä tutkimukset ovat erityisen kiinnostavia tänään, kun maailma on siirtymässä kohti globalisaatiota. Onko globalisaatio mahdollista ilman tekstin yleistä käyttöä? Tämä on tärkeä kysymys tämän alan tutkijoille.
Suullisuus on jaettu kahteen muotoon: ensisijainen ja jäännös. Ensisijainen tyyppi nähdään kulttuureissa, joissa kieli ja sen käyttö sekä ajattelussa että puheessa esiintyy täysin kirjoittamisen tuntemuksen ulkopuolella. Tällaisten kulttuurien ihmisille ei ole koskaan esitetty esimerkkiä kirjallisesta kielestä, eivätkä he ole koskaan kuulleet puhuvan sellaisesta.
Jäljellä oleva suullisuus viittaa kieleen, joka on altistunut kirjoittamiselle, mutta ei ole sisällyttänyt sitä kokonaan päivittäiseen käyttöön. Tätä muotoa kutsutaan ”jäännökseksi”, koska kielellä on edelleen suullisuutta tekstin läsnäolosta tai tuntemuksesta huolimatta. Tässä tapauksessa suullisuutta pidetään jäännöksenä, joka vähenee, kun kielen painettu versio tulee yhä yleisemmäksi yhteiskunnassa. Siksi suullisuutta voidaan ajatella ilmiönä, joka voi esiintyä liukuvassa mittakaavassa.
On tärkeää huomata, että kumpikaan lajike ei ole sama kuin lukutaidottomuus. Lukutaidottomuus on termi, joka viittaa kyvyttömyyteen ymmärtää painettua kieltä eläessään yhteiskunnassa, jossa lukeminen ja kirjoittaminen ovat yleisiä.