Tekstikielitiede on kielitieteen opintoalue, joka keskittyy kirjoitettujen tekstien merkitykseen ja tulkintaan. Tämäntyyppinen kielitiede tarkastelee tapoja, joilla kirjoitettu sana tuottaa merkityksen sekä pienessä että suuressa mittakaavassa. Teksti -lingvistiikkaa käyttävät yleensä tutkijat ja se liittyy kirjallisuuskritiikkiin. Se kasvoi strukturalismista 1960 -luvulla.
Teksteillä on sekä sisäisiä että ulkoisia toimintoja tekstikielitieteen periaatteiden mukaan. Osaa sisäisestä toiminnasta voidaan kutsua koheesioksi. Näin tekstin varsinaiset sanat kytkeytyvät toisiinsa ja muodostavat yhdessä lauseen merkityksen. Tekstit käyttävät laitteita, kuten yhdistelmiä, ellipsejä ja substituutiota yhdistämään sanat niin, että ne kulkevat lauseesta toiseen. Tämä auttaa lukijaa luomaan merkityksen tekstiin.
Johdonmukaisuus on toinen tekstikielitieteen sisäinen elementti. Näin lauseet kootaan kokonaisuudeksi luodakseen koko tekstin merkityksen. Toisin sanoen, vaikka koheesio voi tarkastella lauseen yksittäisiä osia, johdonmukaisuus koskee sitä, miten jokainen lause, kappale ja koko teksti on rakennettu siten, että lukija voi ymmärtää sen. Siinä tarkastellaan myös sitä, miten teksti on järjestetty ajoissa.
Tekstikielitieteen ulkoinen tehtävä on intertekstuaalisuus. Tämä käsite on tutkimus eri tekstien toisiinsa kytkeytymisestä. Joissakin tapauksissa voi olla tarpeen opiskella yhtä tekstiä toisen ymmärtämiseksi. Esimerkiksi kriittisen artikkelin ymmärtämiseksi voi olla tarpeen lukea artikkelin teksti. Tällä tavalla voidaan yhdistää monia erilaisia tekstejä.
Tekstit voidaan myös ymmärtää paremmin tarkastelemalla konteksteja, joissa ne on kirjoitettu. Tämä asiayhteys voi olla historiallinen, ja se voi sisältää tarkastelun tapahtumista, joita tapahtui maailmassa tekstin kirjoittamishetkellä. Tekstikielitiede voi tarkastella myös sosiaalista kontekstia, joka sisältää kulttuurin sosiaaliset näkökohdat tekstin kirjoittamishetkellä. Näiden yhteyksien tutkiminen voi auttaa lukijoita ymmärtämään tekstien merkityksen selkeämmin.
Muita tekstikielitieteen näkökohtia ovat tekstin tarkoituksen tutkiminen, johon kuuluisi myös se, miksi kirjoittaja kirjoitti kirjoituksen. Tämä liittyy yleisöön, joka on toinen tekstikielitieteen osa. Tekstin tarkoituksen ymmärtämiseksi on tärkeää ymmärtää, kuka sen on kirjoittanut ja kenelle se on kirjoitettu.