Tietojen hankkiminen viittaa tyypillisesti tietojen hankkimiseen, käsittelyyn, ymmärtämiseen ja muistamiseen yhdellä useista menetelmistä. Tämä on usein tutkimusala, joka liittyy läheisesti kognitioon, muistiin ja tapaan, jolla ihmiset kykenevät ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Vaikka yhtäkään teoriaa ei ole perusteellisesti todistettu tai yleisesti hyväksytty, monet tiedon hankkimiseen liittyvät teoriat sisältävät yhtäläisyyksiä, joita voidaan pitää prosessin perusnäkökohtina. Tietojen hankkiminen kertoo yleensä siitä, miten ihmiset kokevat uutta tietoa, miten tieto tallennetaan aivoihin ja miten tieto voidaan palauttaa myöhempää käyttöä varten.
Yksi tiedon hankkimisen pääkomponenteista on olettamus, että ihmiset ovat syntyneet ilman tietoa ja että se on hankittu ihmisen elinaikana. Tätä käytetään usein rinnakkain ajatuksen kanssa, että henkilö on tabula rasa tai ”tyhjä liuskekivi”. Jotkut lähestymistavat tiedon hankkimiseen perustuvat ajatukseen, että ihmisillä on taipumus tietoon tai he ovat syntyneet tiettyjen arvojen tai tiedon kanssa. Tyhjän pöydän lähestymistapa pitää ihmistä olennaisesti tyhjänä tiedosta syntyessään ja että uutta tietoa hankitaan ja hyödynnetään koko elämän ajan.
Tietojen hankkiminen alkaa tyypillisesti uuden tiedon vastaanottamisesta tai hankkimisesta. Tämä tapahtuu yleensä visuaalisilla, kuultavilla ja kosketuksellisilla signaaleilla, jotka henkilö saa aistiensa kautta. Esimerkiksi kun ihminen näkee ensimmäisen kerran koiran, hän saa tietoa siitä, miltä koira näyttää. Tieto hankitaan, mikä osoittaa, että koiralla on yleensä neljä jalkaa, se on peitetty turkista ja hännällä.
Kun tiedot on vastaanotettu, tiedon hankkiminen tyypillisesti jatkuu koodaamalla ja ymmärtämällä tiedot. Tämän koodausprosessin avulla henkilö voi rakentaa tietoon kognitiivisen mallin, jota joskus kutsutaan kaavaksi. Koiran kaava, joka jatkaa yllä olevaa esimerkkiä, sisältää vastaanotetut tiedot rakentaakseen kokonaisvaltaisen käsityksen siitä, mitä koiranpito tarkoittaa. Kun henkilö näkee toisen eläimen, kuten kengurun, hän käsittelee uutta tietoa, huomaa, että se ei sovi koiran kaavaan, ja luo sitten uuden mallin tälle uudelle tiedolle.
Tiedon hankkiminen jatkuu ja kyky muistaa tehokkaasti tallennettuja tietoja ja muuttaa niitä. Kun joku näkee koiran uudelleen, hän voi tunnistaa sen koirana muistamalla “koiran” mallin ja näkemällä, että se sopii kyseiseen malliin. Tämä voi aiheuttaa kognitiivista dissonanssia, kun joku kohtaa objektin, joka on olemassa tietyssä kaavassa, mutta joka ei vastaa kyseisen mallin tiettyjä piirteitä.
Esimerkiksi joku, joka näkee karvattoman koiran ensimmäistä kertaa, ei ehkä aluksi tunnista sitä kokonaan koirana ja joutuu muuttamaan “koiran” malliaan vasta hankkimalla tiedon, että koirat voivat olla karvattomia. Tämä koko tiedonhankintaprosessi jatkuu yleensä koko ihmisen elämän ajan. Se voi kuitenkin olla voimakkainta elämän alkuvuosina, kun joku luo ja muuttaa nopeasti kaavioita, jotka perustuvat miljooniin eri tietoihin.