Laajassa merkityksessä tietokonemusiikki on mitä tahansa musiikkia, joka on rakennettu, toistettu tai esitetty tietokonetekniikan avulla. Tarkemmin sanottuna termi viittaa yleensä reaaliaikaiseen musiikkiin, jonka tietokoneohjelmisto luo ennalta määrättyjen rajoitusten perusteella. Harvemmin termi voi tarkoittaa musiikin säveltämisessä käytettyjen teknologioiden tutkimista.
Tietokoneiden tuottama reaaliaikainen musiikki perustuu usein teknologioihin, kuten synteesiin ja digitaaliseen signaalinkäsittelyyn. Nämä tekniikat, jotka on kääritty tai yhdistetty tiettyihin ohjelmistoihin, järjestävät yksittäisten äänien sekvenssejä, sävelten kestoja ja sävelkorkeuksia. Ohjelman käyttäjä suorittaa sitten yksinkertaisen komennon, kuten “Play”-painikkeen napsautuksen, jotta ohjelma voi muuntaa sekvenssin ääniksi, jotka jakautuvat helposti kaiuttimien kautta. Tämän tyyppisen musiikin tunnusmerkki on, että tietokoneesta tulee pohjimmiltaan muusikko. Tämä tarkoittaa, että musiikki on helppo kuljettaa ja usein halvempaa tuottaa kuin live-soittimien tai laulajien käyttäminen.
Reaaliaikaisen tietokonemusiikin suuri etu on, että siihen liittyvät ohjelmat pystyvät tuottamaan ääniä, jotka eivät yleensä ole mahdollisia muista lähteistä. Tämä tehdään usein miksaamalla ja kerrostamalla eri ääniraitoja. Muusikko voisi esimerkiksi sekoittaa leijonan karjunnan äänen auton moottorin ääneen tuottaakseen uuden, ainutlaatuisen äänen. Sitten hän pystyi säätämään sävelkorkeutta edelleen ja sisällyttämään äänen musiikin puitteisiin. Se tosiasia, että reaaliaikaisessa tietokonemusiikissa on lähes rajattomia ääniyhdistelmiä, joita voidaan luoda, tarkoittaa, että ihmisillä on käytännössä rajoittamaton sävellyspaletti, jonka kanssa työskennellä. Sävellys voi ulottua pidemmälle kuin “tavalliset” muusikot pystyvät teknisesti soittamaan tai laulamaan.
Tietokonemusiikkia ei aina tarvitse kuunnella. Paras esimerkki ei-auditorisesta tietokonemusiikista on Sibelius- ja Finale-ohjelmien avulla tuotetut nuotit. Tämäntyyppisten ohjelmien käyttäjät syöttävät tietoa sävelkorkeuksista ja niiden kestosta QUERTY- tai kosketinsoittimilla, jotka tietokoneohjelmat kääntävät luettavissa oleviksi musiikkisymboleiksi. Muusikot voivat sitten tallentaa syötetyt tiedot tai tulostaa ne esitystä varten oikeiden pelaajien ja laulajien kanssa. Joskus ei-auditiivinen tietokonemusiikki linkittää kuuloon tietokonemusiikkiin, esimerkiksi jos ohjelma pystyy toistamaan syötetyt sävelkorkeudet käyttämällä midi- tai sampled-äänikirjastoja.
Se, että tietokoneet ovat suhteellisen uusi tekniikka, tarkoittaa, että tietokonemusiikki on edelleen kehittymässä. Verrattuna muihin musiikkigenreihin tietokonemusiikkia pidetään nykyaikaisena ja jopa avantgardena. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi harvinaista. Esimerkiksi monet elokuvasäveltäjät sisällyttävät tietokonemusiikkia ääniraitaan, kun projektin budjetti on pienempi tai kun heidän mielestään kohtaus vaatii “epämaisia” ääniä oikean tunnelman luomiseksi. Jotkut yliopistot tarjoavat myös erityisesti tietokonemusiikkiin suunniteltuja ohjelmia.
Ihmiset, jotka opiskelevat tietokoneella tehtyä musiikkia, ovat haasteellisia uusien teknologioiden kehittyessä säännöllisesti. Ohjelmien tai tekniikoiden käyttöikä on usein hyvin lyhyt. Lisäksi musiikissa vaadittava luovuus saa muusikot jatkuvasti pohtimaan, kuinka he voisivat yhdistää eri tekniikoita uusien tehosteiden rakentamiseksi.