Toisin kuin tavallinen venytys, joka laajentaa lihaksen ja rentouttaa sen sen pisintä kohtaa, vastusvenytys käynnistää lihaksen sen lyhyimmästä kohdasta ja työntää sen pisimpään pisteeseen, samalla kun käytetään omaa kehoa vastustamaan venytystä. Tämä mahdollistaa lihaksen supistumisen ja pidentymisen samanaikaisesti, mikä parantaa sekä joustavuutta että voimaa. Vastustusvenytyksen kannattajat väittävät, että supistamalla lihaksen samalla kun sitä pidennetään, lihaksen annetaan todella venyttää ja vahvistaa itseään. Se voidaan tehdä yksin ilman vähäisiä laitteita tai ilman valmentajaa.
Tämä harjoitusmuoto on osa Meridian -joustavuusjärjestelmää ja perustuu proprioseptiiviseen neuromuskulaariseen venyttelyyn (PNF -venytys), joka kehitettiin 1940 -luvulla halvauspotilaiden fysioterapiana. Vastusvenytyksen uskotaan sekä poistavan nivelrasituksen että korjaavan luun kohdistuksen. Sitä käyttävät nykyään monet urheilijat perinteisen venytyksen sijasta, ja siitä tuli suosittu vuonna 2000 olympiakultaa voittanut Dara Torres, joka totesi vastusvenyttelyn olevan hänen “salainen aseensa”.
Vastusvenyttely käyttää tyypillisesti kehon omaa painoa tai voimaa itseään vastaan venytyksen aikana, mikä rajoittaa laitteiden tarvetta. Hyvä esimerkki tästä on kasvojen edessä olevien käsivarsien ristittäminen pystysuunnassa ja yhden käden siirtäminen sivulle, kun toinen käsi työntyy sitä vasten. Tämän liikkeen uskotaan vapauttavan jännitystä ja luovan tilaa hartioihin. Tämä ja muut harjoitukset voidaan tehdä myös venytysnauhalla tai valssatulla pyyhkeellä, mikä mahdollistaa venytyksen paremman hallinnan.
Vastusvennys voidaan tehdä myös kouluttajan kanssa. Tämä menetelmä voi tarjota paljon paremman venytyksen, koska osallistuja käyttää sekä omaa että valmentajan kehoa vastarinnan lähteenä. Osallistuja asetetaan mihin tahansa asentoon ja venytetään, kun kouluttaja työntyy kohdealuetta vasten.
Vaikka monet uskovat, että vastusvenytys kuulostaa tuskalliselta, tämän harjoituksen kannattajat väittävät päinvastaista. Ne, jotka harjoittavat vastusvenytystä, väittävät, että vaikka venytykset ovat vaikeita, ne eivät ole ollenkaan kivuliaita, varsinkin kun verrataan perinteiseen harjoitukseen. Vastustusvenytyksen kannattajat kertovat myös tuntevansa löysemmän ja vahvemman vastustusvenytyksen jälkeen sanoen, että sen avulla he voivat parantaa vanhoja vammoja ja estää uusia. Vaikka tämän harjoituksen tieteestä keskustellaan, se kerää edelleen valtavasti seuraajia.