Onnettomuusasiamies avustaa henkilöitä, jotka ovat loukkaantuneet fyysisesti toisen huolimattomuuden vuoksi. Tämän tyyppistä asianajajaa voidaan kutsua myös henkilövahinkoasianajajaksi. Vaikka he voivat erikoistua tiettyyn onnettomuustyyppiin, tämän alan asianajajat käsittelevät onnettomuustapauksia, jotka liittyvät autoihin, moottoripyöriin, kuorma -autoihin, hyötyajoneuvoihin, veneisiin, ilmailuun, teollisuuteen ja rakennustyömaille.
Asianajaja yrittää tavata loukkaantuneen mahdollisimman pian onnettomuuden jälkeen. Tässä vaiheessa hän suorittaa myös alustavan tutkinnan, johon kuuluu poliisin laatiman virallisen onnettomuusraportin sekä kaikkien todistajien lausuntojen lukeminen. Kerättyään nämä tiedot ja puhuttuaan vahinkoa kärsineen kanssa, onnettomuusasiamies päättää, synnyttääkö tilanne toteuttamiskelpoisen korvausvaatimuksen.
Kun onnettomuusasianajaja on suostunut ottamaan asian osapuolen tapauksen, hän aloittaa syvemmän tutkinnan. Onnettomuusraportti tutkitaan tarkemmin, ja asianajaja haastattelee uudelleen kaikki poliisin todistajat. Myös kysymyksiä valmistellaan ja välitetään huolimattomalle osapuolelle pyytämällä kirjallista vastausta. Onnettomuusasianajaja voi myös kutsua tällä hetkellä tärkeitä todistajia kuulusteltavaksi pöytäkirjassa.
Tässä tutkintavaiheessa onnettomuusasiamies voi palkata asiantuntijatodistajan vahvistamaan asiaansa. Jos onnettomuus on erityisen vakava, hän voi palkata onnettomuuden jälleenrakentamisen asiantuntijan. Tämä asiantuntija tutkii tapahtuman paikan päällä. Auto -onnettomuuden jälleenrakennuksessa asiantuntija menee onnettomuuspaikalle ja mittaa luistojäljet. Tämän tyyppisten tietojen ja todistajien lausuntojen avulla asiantuntija seuraa onnettomuutta ja yrittää selvittää sen alkuperäisen syyn.
Suurimmassa osassa Yhdysvaltoja onnettomuusasianajajalla on kaksi vuotta aikaa tehdä valitus henkilövahingosta tuomioistuimelle asiakkaansa puolesta. Hän käyttää tämän ajan tutkimuksensa loppuun ja yrittää neuvotella huolimattoman osapuolen vakuutusyhtiön kanssa. Asianajaja ja vakuutuskorvausasiantuntija keskustelevat asiakkaansa vammojen laajuudesta ja toipumisen todennäköisyydestä, jos asia menee oikeuteen. Useimmat asiat ratkaistaan asianajajan ja korvausvaatimusten välillä ilman oikeudenkäyntiä.
Jos neuvottelut eivät onnistu, onnettomuusasiamies tekee oikeudellisen valituksen asiasta toimivaltaiselle tuomioistuimelle. Valitus tehdään yleensä osavaltion tuomioistuimessa, mutta jos osapuolet ovat kahden tai useamman osavaltion laillisia asukkaita, asia voidaan jättää liittovaltion tuomioistuimeen. Tässä vaiheessa osapuolista tulee kantaja ja vastaaja, ja onnettomuusasiamies on kantajan neuvonantaja.
Ennen varsinaista oikeudenkäyntipäivää monet tapaukseen liittyvät asiat ratkaistaan käyttämällä asiakirjoja, joita kutsutaan esityksiksi. Esimerkiksi onnettomuusasianajaja voi tehdä hakemuksen, jossa sanotaan, että vastaajalla ei ole puolustusta, joten tuomio olisi annettava ilman oikeudenkäyntiä. Hän voi myös esittää hakemuksen, jossa tuomioistuin rajoittaa oikeudenkäynnissä esitettävien todisteiden tyyppiä.
Oikeudenkäyntipäivänä molemmille osapuolille annetaan tilaisuus esittää kantansa. Silminnäkijät todistavat havaitsemastaan. Asiantuntijat todistajat todistavat onnettomuuden syystä tai kantajan sairausvammojen laajuudesta. Asia luovutetaan sitten tuomarille tai valamiehistölle lopullista ratkaisua varten.
Kun onnettomuusasiamies hyväksyy tapauksen, hän ottaa sen satunnaisesti. Tämä tarkoittaa, että hänellä on oikeus prosenttiosuuteen varoista, jotka peritään neuvottelujen tai oikeudenkäynnin kautta. Jos toipumista ei tapahdu, onnettomuusasiamies ei saa mitään ponnisteluistaan.