Onomatopoeettiset sanat ovat sanoja, jotka lausutunaan jäljittelevät niiden kuvaamaa ääntä. Esimerkiksi sana “puomi” ei ole vain sana, joka osoittaa kovaa kohinaa, vaan se myös jäljittelee räjähdyksen tai vastaavan suuren melun kuuluvaa raporttia. Sanat, kuten “buzz” ja “click”, ovat myös onomatopoeettisia sanoja. Sana “onomatopoeia” tulee kreikasta. Kreikassa sana onoma tarkoittaa “nimi” ja sana poieo tarkoittaa “tehdä” tai “tehdä”. Siksi sana onomatopoeia tarkoittaa kirjaimellisesti “nimien tekemistä”.
Kielen syntymisestä on olemassa useita teorioita. Yksi teoria perustuu onomatopoeettisiin sanoihin. Tämä teoria olettaa, että kieli ja erityisesti sanat syntyivät ihmisistä, jotka yrittivät jäljitellä ympäröivän maailman ääniä. Jos tämä on totta, se tarkoittaisi, että nykyään käyttämämme onomatopoeetiset sanat muistuttavat paljon ensimmäisiä sanoja, joita esi -isämme puhuivat.
Monet onomatopoeetiset sanat kuvaavat eläinten antamia ääniä. Hyvin varhaisesta iästä lähtien opimme, että koira haukkuu, kissa möyhää, hevonen nauraa ja leijona karisee. Mielenkiintoista on, että kaikilla kielillä on onomatopoeettisia sanoja. Onomatopoeettisista sanoista on kuitenkin monia erilaisia muunnelmia. Joissakin tapauksissa onomatopoeetiset sanat ovat hyvin samanlaisia eri kielillä.
Voitko kuvitella, mihin englanninkieliseen sanaan hollantilainen sana miauw liittyy? Hepreaksi sama sana on miyau. Suomeksi, saksaksi, unkariksi ja italiaksi sana on miau. Tähän mennessä olet todennäköisesti arvannut, että nämä sanat ovat kaikki käännöksiä englanninkielisestä sanasta “miau”. Ne kaikki näyttävät yksinkertaisesti kuvaavan samaa kohinaa, vain eri kirjoitusasuilla. Sama ei kuitenkaan pidä paikkaan onomatopoeettisella sanalla, joka kuvaa kissan melua onnellisena. Esimerkkejä:
Tanska: pierr
Englanti: purr
Suomi: hrr
Ranska: ronron
Saksaksi: srr
Unkari: doromb
Japani: goro goro
Venäjä: mrrr
Vaikka tämän sanan tanska-, englanti-, suomi-, saksa- ja venäjänkieliset versiot ovat samankaltaisia, niiden välillä on joitain eroja. Ranskan, unkarin ja japanin versiot “purr” ovat kuitenkin aivan erilaisia. Varmasti kissat ympäri maailmaa aiheuttavat melkein saman melun puhuessaan. Ero näissä käännöksissä on kuitenkin se, miten kielen puhujat tulkitsivat tämän melun. Toinen mielenkiintoinen esimerkki onomatopoeettisten sanojen hyvin erilaisista käännöksistä tutki “woof” -version eri versioita.